Coucou!

Piitkästä aikaa! Vaihtobloggailut alkavat olla takanapäin ainakin tältä erää, vaikka tosin mielessä kutkuttaa ja itää ajatus tutkimusvaihdosta Sveitsissä, mutta siitä ei nyt sen enempää. Palailen asiaan, jos realisoin orastavan haaveeni.

Lyonin ja Montréalin osalta mulla on vielä blogin luonnoskansiossa muutama teksti, jotka saatan vielä joskus julkaista. Ehkä ;).

Kiitos kaikille lukijoille ja mahtava huomata, että edelleen blogissa on huimasti päivittäisiä kävijöitä! Toivottavasti kirjoittelustani on ollut teille ennen kaikkea hyötyä ja toiseksi vähän viihdykettäkin!

Jos kiinnostaa lukea mun ajatuksenvirtaa jatkossakin, siirryin Lilyyn pitämään psykologia- ja hyvinvointiaiheista blogia nimeltä une petite life: http://www.lily.fi/blogit/une-petite-life

Uudessa blogissani jaan mm. psykologian arkisovellutuksia, vegereseptejä, ja pohdin elämän ihmeellisyyttä, TERVETULOA <3

Bisous, Ninnu

 

P.S. Saa laittaa sähköpostia ja kysellä vaihtovinkkejä: [email protected]

P.P.S. Tulipas haikea mieli kirjoitella tänne, kummatkin vaihdot on nyt eletty, vaikka sitä ei meinaa aina käsittää..

Heissan,

Suomen kamaralla jälleen, keskivaikeita/vaikeita PTSD –oireita havaittavissa. Mutta siitä ei tällä kertaa enempää. Paitsi, että kauhee ikävä kaikkia ihmisiä!!! Tuli kyllä taas solmittua sellaisia ystävyyssuhteita, että en ois ikinä uskonut. 2016 vuoden reissukalenteri täyttyykin sitten vaihtokavereitten luona vierailuista. Tämä postaus on ollut jo pitkään työn alla, eli seuraavaksi kerron syksyn kursseistani ja siinä sivussa joitain random kuvia. (Ei niitä tuoreimpia otoksia, koska mun kännykkä ja tietokone on sanonut keskinäisen y-työ- ja avunantosopimuksen irti, eli en ole voinut siirtää kahden viimeisen kuukauden kuvia vielä puhelimesta tietokoneelle). En plus, muokkasin ja lisäilin juttuja edeltävään "Kuulumisia"-postaukseen.

Psycho du travail, työ- ja organisaatiopsykologian peruskurssi: Kanditasoinen kurssi, jonka valitsin, koska en ole koskaan opiskellut yhtään kurssia TO-psykaa, ja ajattelin, että let’s give a chance, mutta OMG miten TYLSÄÄ ja selkeästi kanditason kurssi = helppoa ja niin teoriapainotteista = meinasin näivettyä kiinnostuksen puutteeseen! Kurssin opettaja oli pätevä ja erittäin sympaattinen, opetusmuodot olivat vaihtelevia ja tehokkaita (luentojen lisäksi joka tunnilla puolen tunnin mittainen aktiviteetti, jossa sovellettiin tunnilla opittuja asioita käytäntöön, opettaja kyseli paljon kysymyksiä ja haastoi keskustelemaan, katsottiin pieniä havainnollistavia videoklippejä..), sekä kurssin arvosana perustui fiksusti väli- ja lopputenttiin ja aktiviteetteihin osallistumisesta sai lisäpisteitä. Tentit olivat kinkkisiä monivalintatehtäviä, jotka oikeasti pakottivat perehtymään yksityiskohtaisesti koko koealueeseen (joka muuten oli Spectorin Introduction to the Industrial and Organizational Psychology). Alkutentistä sain hyvät reilut 80/100 pojoa, mutta lopputentistä vaivaiset 60/100 ja valitettavasti painokertoimet olivat lopputentin puolella, joten arvosana jäi aika säälittäväksi. No ei voi syyttää kuin itseään ja omaa mielikuvitustaan; mitä kaikkea tulikaan keksittyä oheistekemiseksi vältelläkseni tähän tenttiin lukua. Mutta tulipahan ainakin selkeäksi, että TO –psyka is not for me :D! Tiistai-aamujen luennoilla näyttäytyminen osoittautui haastavaksi etenkin loppusyksystä, mutta onnekseni tapasin siellä yhden parhaimmista vaihtokavereistani, ja näiden aamujen hohto löytyi kuumasta kupista Vanhouetten (Kanadalainen kahvilaketju) kahvia ja loistavista kaurakekseistä.

Troubles mentaux graves (TMG) eli vakavat mielenterveyden häiriöt: Mulla oli samanniminen kurssi myös Lyonissa, mutta kahta erilaisempaa kurssia saa hakea! Lyonissa mun psykan opintoja höysti erittäin vahva psykoanalyyttinen touch, täällä kaikki kurssit ovat olleet ”normaaleja”, eli hyvin samantyyppinen lähestymistapa kuin Helsingin yliopistolla. TMG käsitteli pääasiassa psykooseja ja skitsofreniaa, niiden etiologiaa, hoitoa, stigmatisaatiota jne. Lisäksi kurssilla sivuttiin muita mthäiriöitä kuten folie à deux, masennus, pakko-oireinen häiriö jne. Muut kurssilaiset olivat psykologian tohtorikoulutettavia, eli vähintään psykan kandin käyneitä (Kanadassa tohtorikoulutukseen voi päästä suoraan kandin jälkeen, jos on hikke ja omistaa hyvän CV:n. Psykan tohtorikoulutus ei ole pelkästään tutkimuksesta kiinnostuneille, niin kuin Suomessa, vaan se on edellytys sille, että voi työskennellä kliinisenä psykologina. PhD sisältää tutkimuksen lisäksi työharjoittelua sekä maisteri- ja tohtoritason psykan kursseja, ja kestää kuusi vuotta. Eli aivan eri juttu kuin Suomessa.). Kurssilla perehdyttiin kolmen hengen ryhmissä esimerkiksi 1) johonkin psykoosin uudehkoon tai lupaavaan hoitomuotoon 2) kehitettiin uusi interventio 3) tehtiin kirjallisuuskatsaus jonkin vakavan mielenterveyden häiriön etiologiasta. Tästä piti kirjoittaa 30 sivuinen raportti ja pitää 45 minuutin esitelmä. Meidän ryhmä valitsi vaihtoehdon nro 1 eli teimme tieteellisen kriittisen raportin eräästä uudesta psykoosi-interventiosta. Ryhmätyön lisäksi ei ollut enää tenttiä, mikä musta oli reilua raportin laajuuden huomioon ottaen. Proffa on käsittäkseeni ihan alan kärkinimiä, ja se näkyi opetuksessa. Katsottiin kliinisiä tapauscaseja videolta, keskusteltiin, tehtiin SCID-haastatteluita (Semistructured Clinical Interview for DSM-IV Disorders) ja kävipä meille luennoimassa/kertomassa sairaushistoriansa myös kokemusasiantuntija. WOW, nyt on korkeat odotukset psykan AK II- kursseja kohtaan :)

Mun lempparikurssi oli supersiististä TMG –kurssista huolimatta Vanhuuden neuropsykologia. Rakkauteni tähän kurssiin kulminoitui ihanaan opettajaan. Hän oli alusta saakka niin ymmärtäväinen ja auttavainen mun kielitaidon (tai taidottomuuden hehheh) suhteen ja lupasi, että ekan tentin jälkeen voidaan käydä jokainen tenttivastaus yhdessä läpi (yht. 60 kpl), jotta varmasti ei jää kiinni siitä, että en ymmärtänyt kysymystä ja sain luvan tehdä esitelmäni englanniksi. En käyttänyt kumpaakaan mahdollisuutta hyväkseni, koska ranskan kielitaitonihan on niin loistava, mutta open lämminhenkinen ja kannustava asenne sai mut aina odottamaan näitä luentoja. Käytiin läpi kaikki vanhuuden perus Alzheimerit ja muut muistisairaudet, sen lisäksi puhuttiin vanhuuteen liittyvästä stigmatisaatiosta ja stereotypioista, muistin toiminnasta ja tietysti siitä miten tämä kaikki näkyy aivoissa. Kurssimateriaalina oli pelkästään tuoreita neuropsykan artikkeleita ja luentokalvot ja omat muistiinpanot. Suoritukseen kuului alku- ja lopputentti. Alkutentissä oli 60 monivalintakysymystä ja lopputentissä muistaakseni 20, joiden lisäksi kaksi tapauscaseä, joista piti kirjoittaa eräänlaiset lausunnot/diagnoosit. Lisäksi jokainen piti 25 minuutin esitelmän opettajan valikoimasta neuropsykan artikkelista. Kurssilla katteltiin tapauscaseja, keskusteltiin, pidettiin esitelmiä.. Huomasin eilen, että olin saanut kurssiarvosanaksi reilu 90/100, mikä vastaa Suomessa vitosta!!!! Woop woop!

Psykan kurssien lisäksi mulla oli ranskan puhekurssi, joka oli kevyesti paras koskaan käymäni ranskan kurssi. Miinuksena kurssin ajankohta: klo 19-21h30 maanantai ja keskiviikko iltoina, mutta päivän väsymys näkyi usein hysteriana ja leppoisena tunnelmana. Suomessa Kielikeskuksessa kursseista ei saa arvosanoja, mikä on tavallaan sääli edistyneemmille kielenopiskelijoille. Tällä kurssilla oli noin joka toinen tunti jokin arvioita työ: Arvottiin keskustelun aiheet ja nauhoitettiin pareittain dialogi, josta meidät pisteytettiin ääntämisen, kieliopin, sujuvuuden, sanaston yms. perusteella. Koko kurssin ajan meillä oli läksynä kirjata viikoittain 20 uutta oppimaamme sanaa/ilmausta ja raapustaa niistä vihkoon lauseita. En ole koskaan oppinut niin paljon uusia sanoja näin lyhyessä ajassa, pitääpä jatkaa traditiota Suomessakin tai pelata Duolingoa.

UdeMssa tieteen ja etenkin opetuksen taso on mun näkökulmasta korkealla. Kokemukseni mukaan Helsingissä hyödynnetään valitettavan vähän muita oppimisen muotoja kuin luentoja, niin oli todella virkistävää ja hyödyllistä nähdä miten muualla.

Bisous!

<3: Niina

Moikka pitkästä aikaa! (Tämä postaus freesattu 3.1.2016)

(yritin postata tätä jo eilen illalla, mutta netti bugas)

 

 

Tänään on kiitospäivä ja nautin höyryävän kuumaa tofu-kasvissoppaa. Scandinavian Music Group soi täysillä taustalla ja ulkona on jo pimeää, mutta lämmintä. Tänään oli ensimmäinen ”Indian Summer”- day, 23 astetta!! Ilma oli lämmintä ja pehmeää kuin linnunmaito, mikä muutaman viikon kirpeiden syksyisempien säiden jälkeen tuntui mahtavalta. Aamulla söin aamiaisen partsilla kuten aina säiden salliessa, ja skypetin samalla perinteisesti Antin kanssa. Joka muuten tulee tänne HUOMENNA, jee jee!!!!! <3  Keskipäiväksi olimme sopineet tenttiinlukutreffit mun kaverin luokse: Syötiin yhdessä lounas ja opiskeltiin hypertehokkaasti kolmisen tuntia. Aika vaan lentää, kun on seuraa, kotona olisin pitänyt miljoona pientä facebook tai instagram tai hs.fi taukoa, mutta sosiaalinen paine piti mut tänään hyvin ruodussa.

Aika rientää täällä ihan pää kolmantena jalkana, ja koitan pysyä perässä. Vaikea tiivistää niin hienoa ja tapahtumarikasta kuukautta yhteen postaukseen, mutta koitan. En bref, ollaan reissattu lähes joka viikonloppu. Ekana viikonloppuna couchsuffattiiin kaksi yötä mun saksalaisen kaverin kanssa Québec Cityssä, joka oli ihanan ranskalainen ja eurooppalainen kaupunki. Olen kyllä sydämeltäni eurooppalainen, ja mun silmä lepää ihan toisenlailla eurooppalaisessa kaupunkikuvassa verrattuna pohjoisamerikkalaiseen maisemaan. Ollaan tehty useampia luonnonpuistoreissuja, osa yliopiston järkkäämiä retkiä (meille on aina vuokrattu söpö koulubussi :D) tai ihan omia reissuja, joita varteen ollaan vuokrattu auto. Viimeksi meillä oli iso musta jeeppi, ja kolme blondia tyttöä vuoronperään ratissa, haha. Erään luonnonpuistoreissun päätteeksi tehtiin aivan spontaani koukkaus Toronton kautta! Päätettiin illallistaa siellä ja aamuyöksi kotiin :D. Ihanaa, kun ollaan kaikki samanhenkisiä, vähän hulluja, yliaktiivisia ja spontaaneja. Viimeisin tempaus on ihan viime viikonlopun takaa: Perjantai-iltana varattiin meille kolmelle blondille samaan kampaamoon stailausaika, ja sieltä jatkoimme iltaa apéron (eli etkojen TAI Sveitsin tietyssä osissa tarkoittaa myös välipalaa) ja klubin merkeissä aina aamuun asti. Vain kahden ja puolen tunnin unilla samalla köörillä seuraavana päivänä poimimaan omenoita ja vaeltamaan Mont St Hilairen huipulle (joka oli onneksi leppoisin tähänastisista vaelluksista!).

Mitäs muuta.. Käytiin Poutine-festareilla (maistoin thaimaalaista poutinea), tanssimassa bachataa, katsomassa draque queen showta, vietettiin sveitsiläinen fondue-ilta, käytiin kauhutalossa ja elektronisen musiikin festareilla, ja nähtiinpä myös amerikkalaisen jalkapallon matsi (meidän yliopisto vastaan McGill), josta lähdettiin toisen puoliajan jälkeen tylsistyneinä pois. Kaikesta toimeliaisuudesta kiitos kuuluu sveitsiläisille duracell pupu- kavereilleni, joiden kanssa järkätään yhteisiä meininkejä harva se päivä. Olen lähes aina porukan ainoa ei-natiivi ranskanpuhuja, mikä etenkin aluksi oli välillä tosi raskasta. En millään ymmärrä kaikkea läpänheittoa, ja iltaa kohden saatan edelleen muuttua väsymyksen seurauksena lähes mykäksi. Ennen kaikkea olen kiitollinen näin ihanasta ja hauskasta kaveriporukasta, mutta myös siitä, että mulla on mahdollisuus puhua ranskaa natiivien kanssa yllin kyllin.

Ennen Montréaliin tuloa, sain kuulla kaikenlaisia väitteitä ja käsityksiä Montréaliin tai Canadaan liittyen. Seuraavassa kerron teille miten asiat OIKEASTI ovat ;) (ei vais):

1. Kirjastossa saa istua pänttäämässä 13 h päivässä!

• Väärin, MUTTA iso mutta.. Kouluhommia täällä saa tehdä ja paljon! Ei ole ollenkaan verrattavissa Erasmus-vaihtoihin, joissa käsittääkseni ja kokemukseni mukaan ei paljon istumalihaksistoa tarvitse treenata. Mulla on kaksi kertaa viikossa 8h30-21h30 koulua, tai siinä luentojen välissä on seitsemän tunnin tauko, mutta se kuluu äkkiä läksyjä tehdessä. Lisäksi pyhitän aina vähintään yhden kahdeksantuntisen loppuviikosta kouluhommille. Tenttien lähestyessä kirjastosta (tutummin ”seitsemännestä taivaasta” tai le ”7ème ciel”) tuli toinen koti. Kaiken kaikkiaan en ole eläessäni tehnyt niin paljon kouluhommia kuin tänä syksynä vaihdossa. Miksikö? Koska ranskan kieli teetti jonkin verran ekstrahommia, yliopistolla on erittäin työteliäs ilmapiiri ja KAIKKI opiskelevat tosissaan ja paljon, mikä tarttuu; kurssit olivat yhtä lukuun ottamatta erit. mielenkiintoisia ja halusin oppia kaiken mahdollisen, oli vaikea arvioida kuinka paljon pitää nähdä vaivaa että pääsee läpi/saa hyviä arvosanoja niin opiskelin myös vähän varmuuden vuoksi –tyylillä; toisin kuin Lyonissa psykoanalyyttinen näkemys meni usein ylihilseen, täällä kurssit olivat ”normaaleja”, joten tuli enemmän painetta onnistua, kun ei mene sen piikkiin, että ei ymmärrä mitä psykoanalyytikko opettaja hakee; ja lisäksi meidän porukalle muodostui kotoisat aamupala/brunssi-kirjasto-lounas-kirjasto-urheilu – rutiinit, minkä ansiosta yliopistolle jaksoi toisinaan raahautua myös viikonloppuisin. En suosittele Kanadaa/Pohjois-Amerikkaa, jos mielii enemmin ryypätä ja rellestää. Sitäkin kerkeää, no hätä, mutta täytyy sanoa, että en ole koskaan elämässäni tinkinyt niin paljon yöunistani kuin täällä ollessa tai juonut niin paljon kahvia!! (Itseasiassa täällähän vasta aloitin).

2. Montréalissa ja Kanadassa on KALLISTA!

• Riippuu. Suomalaiseen hintatasoon nähden melkein kaikki on halvempaa: Shoppailu, vihannekset ja marjat, ravintolassa syöminen (pärjää helposti). Toisaalta matkakortti ja puhelinliittymä ovat jonkin verran kalliimpia kuin Suomessa. Vuokrataso on sama kuin Helsingissä. Mulle on aina iloinen yllätys, kun unohdan kääntää hinnat päässä dollareista euroihin ja luulen maksaneeni paljon enemmän kuin todellisuudessa olen maksanut :D. Sanoisin, että suomalaisena säästää jonkin verran elinkustannuksissa. Pitää toki budjetoida intressien mukaan matkusteluun ja muuhun huvitteluun enemmän rahaa, kuin mitä kotopuolessa kuluisi. Auton vuokraus on edullista ja kätevin tapa reissata!

3. Kanadalaiset ovat yltiöystävällisiä ja -auttavaisia.

• Oikein. Jopa toimistotyöntekijät ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Ja ihan aidosti, mistä jaksaa olla aina ihmeissään ja iloinen. Mulla olisi useampiakin esimerkkejä, mutta tässä nyt pari: Sadepäivänä tuntematon vanhempi nainen tarjosi mulle taksikyydin koululle, koska bussi, jota odotimme, ei tullut. Lisäksi ensimmäisenä päivänä, kun saavuin matkalaukkujeni kanssa Montréaliin, pariskunta tuli oma-aloitteisesti kysymään tarvitsenko neuvoa tai apua. <3

4. Québecin aksentista ei saa mitään selvää.

• Riippuu vähän. Nimittäin siitä kuka puhuu. Suurimman osan kanssa viestintä sujuu mutkattomasti, mutta kerran pari olen kohdannut québeciläisen, jonka puheesta en saanut mitään selvää. Kesti tovi tajuta, että hän edes puhui ranskaa. Ranskankieliset ystäväni kärsivät ihan samoista ongelmista, ja tiedän ranskiksia, jotka eivät pysty katsomaan québecinkielisiä leffoja ilman tekstityksiä :D! Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu varsinaisen ääntämisasun ymmärtämisen sijaan runsas ja rikas québecin kielen sanasto ja ilmaukset, joita ei voi ymmärtää kuin paikallinen.

 

Mulla on noin yhdeksän tunnin päästä eka tentti, hiphei! On vaan niin pitkään poltellut päästä kirjoittamaan blogia, että pakko oli viimeistellä tämä postaus ja nipistää hiukka yöunista.

 

Bonne nuit, tai oikestaan sinne Suomeen hyvää huomenta!

 

Bisous <3 : Niina

Montréalissa on ensimmäinen syksyinen päivä, aamulla "vain" 17 astetta ja sataa, niin päätin kääriytyä vilttiin ja muistella Etelä-Ranskan lämpöä. Heh tosiaan HIEMAN jälkijunassa kirjoittelen näitä Lyonin vikoja postauksia.

Lähdettiin siis kolmihenkisellä tyttöporukalla Etelä-Ranskaan: Montpellieriin, Marseillesiin, Aix-en-Provenceen ja Calanquesin pikkukaupunkiin Cassikseen.

Kokeiltiin kaikille uusia/uudehkoja matkustamisen muotoja: sohvasurffausta eli couchsurfingia, Airbnb:tä ja Bla Bla Caria (kimppa-autoa).

MONTPELLIER:

Näkymät meidän couchsurfing-kämpästä. Meillä kävi mieletön tuuri majoittajien suhteen! Majoituttiin siis kahden ranskalaisen pojan luona, jotka olivat todella vieraanvaraisia. Kierrettiin yhdessä kaupungilla, kokattiin ja vietettiin iltaa. Kaikille meille oli eka CS (=couchsurfing) kokemus majoittuvan osapuolen roolissa, ja oli kyllä ihan super!

Toisena päivänä pojat vei meidät kaanoottiretkelle! Reissu oli aivan unohtumaton: mm. meidän kanoottiin hyppäsi jättiläisrupikonna, minkä seurauksena mun melojapartneri päätti keventää meidän venettä hyppäämällä itse putoukseen. Tarvittiin mun kylmiä hermoja poistamaan kauhistunut konna meidän kanootista :D Lisäksi reitin varrella oli pieniä koskia, joita laskettiin enemmän tai vähemmän kauhuissamme ja kirkuen, mutta hauskaa oli, ja rupikonnaedisodia lukuunottamatta kukaan ei tippunut kanootista.

Sitten otettiin vähän chillimmin: evästauko rupikonnan ja koskenlaskun jälkeen. Olen edelleen (tätä postausta kirjoittaessani eli syyskuussa) yhteydessä toiseen meitä majoittaneeseen poikaan, ja todennäköisesti tulee vielä nähtyä tässä elämässä. Hyvä esimerkki siitä, että sohvasurffaus ei tarkoita pelkästään ilmaista yösijaa vaan sen lisäksi tutustumista uusiin kiinnostaviin tyyppeihin.

MARSEILLE:

Majoituttiin Airbnb:n kautta ihanan hienostuneen vanhemman rouvan luona, joka piti meistä äidillistä huolta. Tässä kuvassa meidän majoittajarouvan kaunis koti! Viihdyttiin erittäin hyvin!

Meidän huone.

Kokkailtiin yhtenä iltana luksussalaatit lämpimistä ja raaoista vihanneksista.

Kaikki oltiin ihan torihulluja, etenkin mun matkakumppanit :D

Näillä steissin portailla jo toistamiseen :) Eka Marseillen reissu oli meidän vakkari reissuremmin kanssa muistaakseni jo tammi-helmikuussa!

AIX-EN-PROVENCE:

Tästä alkaa meidän drinkkikuvaosasto :D Tällä kertaa lasissa ihan vaan jääkahvia! Näiden tyttöjen kanssa metsästettiin makuelämyksiä oikein kissojen ja koirien kanssa: Tsekattiin aina parhaat kahvilat ja ravintolat etukäteen, jotta gourmet-elämykset olivat taattu.

Viisauksia viinistä.

Ihanaa esillepanoa pikkuputiikeissa.

Kir vol. 1. Ranskassa ei juoda terasseilla/kahviloissa vastoin yleistä (?) käsitystä viiniä vaan olutta tai kir-cocktaileja, joka on viiniä plus likööriä. Fiilisteltiin eniten Cassis-makua (jolla ei ole tietääkseni mitään tekemistä Cassis-kaupungin kanssa), koska matkamme loppuhuipennus oli Cassiksessa, hehheh.

Mulla on kaveri, joka on aivan hulluna Aixiin, ymmärrän kyllä miksi: Pikku kadut ovat kerrassaan hurmaavia! Mun lempikaupunkia Aixistä ei kuitenkaan tullut, koska tarvitsen vettä, eli joku, meri, järvi, mikä tahansa käy, mutta vettä sen olla pitää ja mielellään vähän kumpuilevaa maisemaa.

CALANQUES, CASSIS:

Otettiin bussikyyti tänne pikkuparatiisiin, ja paikan päällä taivallettiin yhteensä useamman tunnin ajan päästäksemme näihin maisemiin, mutta kannatti ehdottomasti! Reitti oli kaunis kauttaaltaan ja kaikki odotukset palkittiin paikan päällä. Kengiksi kannaattaa tosin varata muuta kuin lipsuvat sandaalit, reitti on aika haastava paikoitellen. 

Paluumatkalla taas Kir-tauko!

BACK TO MARSEILLE:

Tehtiin siis Aix ja Cassis reissut päiväkseltään Marseillesista käsin. Marseille oli kaikkien mielestä näkemisen arvoinen, mutta kukaan meistä ei olisi voinut kuvitella asuvansa tai opiskelevansa siellä. Marseille on likainen ja roskainen ja slummit alkavat heti, kun ydinkeskusta jää taakse. Paikalliset varoittelivat meitä jatkuvasti, ja kaduilla ei ollut iltaisin mitenkään miellyttävä tunnelma. 

Parhaimpia ruokaelämyksiä Ranskassa oloaikanani! Aasialaisvaikutteinen tyylikäs ravintola, joka bongattiin alunperin coolin sisustuksen perusteella.

Viimeinen kuva Marseillesta: Tiimi Etelä-Ranska kiittää ja kuittaa! <3

Bisous!

<3: Niina

Hei taas!

Oonpas ahkera päivittäjä :D Koska oon vielä kipee, ja aamulla tuli huideltua vähän kaupungilla, ja tänä iltana myös ollaan menossa ulos syömään, niin ajattelin, että bogin kirjoittaminen pitää mut sopivasti paikoillaan, lisäksi viikonlopun jälkeen olisi taas liikaa päivitettävää, koska Québec City! Montréal on kyllä mielettömän siisti kaupunki! Niin hipster ja cool ja helppo vegaanille, että en tiedä miten päin olisi (eli oon onnesta soikeena). Niin kuin ennalta olin kuullut, täällä yhdistyvät eurooppalaisuuden ja Pohjois-Amerikkalaisen kulttuurin parhaat puolet. Suurin ero maisemassa on valtavan leveät autotiet ja säntillinen ruudukkomainen asemakaava (joista en pidä ihan liiaksi, koska tykkään eurooppalaisesta sekavuudesta ja rosoisuudesta plus eksyn täällä paljon helpommin. tai lähden tutulla kadulla väärään suuntaan, koska kaikkialla näyttää samalta. Olen yksityiskohtien perusteella suunnistaja, en valitettavasti ilmansuuntien. Tähän astisessa elämässä se on riittänyt enemmän kuin hyvin: Olen niittänyt oivan suunnistajan mainetta niin ylä-asteen suunnistustunneilla, kuin Ranskassakin reissatessamme uusissa kaupungeissa. Täällä se ei riitä.)

Seuraavaksi kuvia ja kuvaelmia näiltä ekoilta viikoilta.

1. osa: KAMPUSLAIFFIA

2. osa: POUTINEA

3. osa:#foodporn

4. osa: KAIKKI MUU

*

1. osa: KAMPUSLAIFFIA

 

Uusien opiskelijoiden juhlintaa. Taustalla kampuksen aukio, josta puhuin aiemmin. Täältä siis saa bisseä, hodareita, hampurilaisia (myös vegaani!), voi pelata lenttistä ja musiikki pauhaa. Lounastreffataan täällä usein.

 

Yliopistolla on omat isot urheilutilat ja -kentät nimeltä CEPSUM (täällä rakastetaan kirjainlyhenteitä kuten Ranskassakin). Ostin sinne salikortin ja ryhmäliikuntakortin, jotka maksoivat yhteensä noin 160 e (salikortti voimassa 3kk ja ryhmäliikunta koko vuoden), vähän suolainen Unisportin satku/vuosi/all inclusive tottuneena, mutta c'est la vie! Kuntosali on erittäin asiallinen, löytyy paljon vempaimia ja painoja joka lähtöön, tottuneemmallekin treenaajalle riittävästi, ja yksi pitkä seinä on kokonaan ikkunaa. Sali on tosi siisti ja kaikinpuolin asiallinen, ehkä paras sali missä oon käynyt, tai ainakin parhaimmasta päästä! 

 

Uimahalli. Onneksi löytyy ihan kunnon pitkät altaat ja hyppytorni niille ketkä uskaltaa. Tällä hetkellä allasta korjataan, eli pulikoimaan ei pääse ennen syyskuun puoliväliä :D

 

OPISKELIJAKORTTI!!! Tämä kannattaa hankkia asap niin johan kaikki ovet aukenevat. Täytyy sanoa, että täällä kaikki toimii niin hyvin!! Ensimmäisinä viikkoina uusia opiskelijoita neuvotaan ja ohjataan melkein kädestä pitäen, ja tarjotaan vielä pizzaa kaupan päälle. Kanadalaiset tai no quebeciläiset ovat ihania! Niin auttavaisia, kilttejä ja aidosti mukavia! Ihan uskomatonta, ja mukavan virkistävää ranskalaisten vittumaisuuden jälkeen ;D no ei se nyt ihan niinkään ollut, tapasin paljon ihania ranskalaisia, mutta ystävällisyydessä on havaittavissa huomattava kulttuurinen ero.

 

Next step opiskelijakortin jälkeen oli hankkia matkakortti eli OPUS. Montréalin sisäinen maksaa opiskelijoille noin 33e kuukaudessa ja kattaa kaikki metrot, bussit yms. Täällä on hyvä jukinen liikenne ja yöbussejakin kulkee baaripirkoille ja -pettereille. Tässä kuvassa olen matkalla ensimmäiseen oikeaan koulupäivään. Kuvassa jättimäinen urheilukassi, ei suinkaan urheilukamoja, vaan mun ei-niin-pientä läppäriä ja ei-niin-pieniä eväitä varten. Harkitsen vakavasti miniläppärin tai iPadin hankkimista lähitulevaisuudessa, koska tota kassia on hemmetin raskasta raahata koko päivän mukana. Mutta annan ainakin itsestäni sporttisen kuvan. Viime silaukseen sporttityyliin tuovat lenkkarit. Kampusalue on todella ISO! Ydinkampuksen  päästä päähän kävelee puolituntia, ja heppoisilla ballerinoilla jalat ovat pian ruvella., eli en valitettavasti ole useinkaan kovin chic Toki kampuksella kulkee bussi ja metro, mutta mä olen ottanut ihan liikunnan, päivänvalon ja raittiin ilman kannalta.

 

Ekan koulupäivän kunniaksi tietysti koulun vessassa peiliselfie. Kursseiksi valikoitui viimein kanditason työ- ja organisaatiopsykan kurssi Psykologia työmaailmassa, maisteri/tohtoritason kurssit Vanhusten neuropsykologia sekä Interventiot vakaviin mielenterveyden häiriöihin (eli käytännössä psykoosiin). Lisäksi otan yhden ranskan suullisen taidon kurssin. Kursseista voisin kertoa tarkemmin joku toinen kerta, mutta olen todella tyytyväinen opetuksen ja tutkimuksen tasoon täällä! 

 

Ekan koulupäivän kunniaksi toinen luentoselfie :D

 

Kampuksen lähialuetta. Montréal on ihanan vehreä!

 

Psykanlaitoksta sisäpuolelta. Ei tää nyt niin ghetto ole, kuin jotkut pelottelivat. Luokasta riippuen saattaa olla tosi modernia audista pehmustetuilla liikkuvilla luksuspenkeillä tai sitten ala-astemaisesti pulpetit viime vuosisadalta. 

 

Kierros Cöté-des-Neige -alueella, joka on täynnä opiskelijaystävällisiä kuppiloita, baareja ja ravintoloita. Ja on siellä myös hieno kirkko.

 

Josta hienot maisemat!

 

Eka (?) kaverikuva, täällä ei kyllä kauan ujosteltu kuvien ottamisen aloittamista.

 

*

2. osa: POUTINEA!

 

Meidän ekat Poutinet, eli ranskanperunat ruskeakastikkeen tyyppisellä kastikkeella ja juustontapaisella juustolla (on kuulemma jokin välivaihe juuston ja maidon välillä :D). Tämä on Montréalin ykkösherkku ja spesialiteetti, jota saa vaikka minkälaisina versiona. En ole selvittänyt mitä poutine oikeasti sisältää, mutta outoudestaan huolimatta on erittäin maukasta! Joka baarista saa tätä, ja aivan mainiota safkaa oluen tai darran kanssa tai ilman kumpaakaan!

 

Paras paikka syödä poutinea on La Banquise, joka taitaa olla auki vuorokauden ympäri. Tarjolla on myös vegaanista poutinea!! En valitettavasti testannut sitä vielä, koska halusin syödä perinteisen, mutta ensi kerralla sitten!

 

 

 

 

Lokit ovat täällä ystäviä, toisin kuin Helsingin kauppatorilla! Park de la Fontainessa ne vain kiltisti kuikuilivat mun höyryävän kuumaa, jättimäistä, HYVÄÄ ja rasvaista poutine-annosta. Mun mielestä Banquisen annos ei vetänyt kyllä vertoja meidän baaripoutinelle, mikää on hassua, koska Banquise on yksimielisesti ykkösmesta syödä poutinea.

 

*

3. osa: #foodporn

 

Ahne ei voi sielulleen mitään.. Em. reippaan poutine-annoksen jälkeen vetäisin vielä Italian herkun eli cannolin.

 

Privagosta saa maailman parasta hummusta, joka on oikeasti maukasta ja tulista!!! Ei mahtanut mitään, meni yhdellä istumalla puolikas patonki hummuksella kyyditettynä erään (ainoan tähän mennessä) baari-illan jälkeen.

 

Ihanat aamiaiset! Kaurahiutaleita, kauramaitoa, mustikoita, cashew-pähkinöitä, banaania. Nautin niin meidän parvekkeista ja siitä, että on tarpeeksi lämmin syödä ulkona! Ja, että täällä on helppo syödä terveellisesti ja halutessaan ihan vegaanisti.

 

Eräänä päivänä päätin testata yliopiston ruokalaa. Lämmin kasviruoka ei houkuttanut sinä päivänä, niin koostin itselleni salaatin, joka maksettiin painon mukaan. En edes vilkaissut etukäteen, mutta olin saada halvaauksen nähdessäni laskun: 5 euroa! Suomen Kela-korvattuilla Unicafe-aterioilla hemmoteltuna moinen hinta tuntui ihan käsittämättömän pahalta! Salaattiainekset maistuivat kyllä tosi laadukkailta, mutta jää kyllä viimeiseksi kerraksi, kun en tuo omia eväitä koululle! Lämmintä ateriaa haluan testata, koska sitäkin on saatavilla vegaanisena, mutta just for experience, en ota tavaksi.

 

En toistanut enää samaa virhettä, ja syönyt salaattia kanttiinissa, vaan omat eväät mukaan ja kampuksen nurtsille piknikille niin kuin suurin osa muistakin opiskelijoista! Nautin meidään kampuksesta suunnattomasti! Toisin kuin Lyonissa, tänne on aina kiva tulla, ja odotan lounashetkiä ja Pub FAÈCUMIN (eli bisse/hodari -aukion) tapahtumia ja eläväisyyttä. Kirjastokin on ihana! 

 

Psykanlaitoksen ruokalista, tarjolla on siis kunnon lämpimiä annoksia. Pääruokalassa on useita (varmaan 3-5) eri vaihtoehtoja, pienemmissä ruokaloissa vaan yksi ja sen lisäksi leipiä, salaatteja yms.

 

Nautin niin, kun täällä pääsen fiilistelemään ruualla, toisin kuin kulinaristien mekassa Ranskassa. Patonkin, juustojen ja viinin luvatussa maassa kasvisruoka (vegaaniruuasta puhumattakaan) ei ole ruokaa ollenkaan. En tuomitse jyrkästi em. näkemystä, koska näin ajattelin itsekin vielä reilu kolme vuotta sitten :D! Mutta tässä hurmaavassa L'escalier -ravintolabaarissa on vegaanillakin herkkupöytä: Valikoimassa on pastaa, pitsaa, burgeria, tapaksia... Mon dieu! Tapasin täällä mun koulukummin, eli UdeMin opiskelijan, joka auttaa mua kouluun ja elämään liittyvissä asioissa. Olemme sattumalta samalla psykan kurssilla, vaikka hän on tohtoriopiskelija! Kerron teille myöhemmin Kanadan koulu- ja yliopistosysteemistä, joka poikkeaa suomalaisesta huomattavasti.

 

Ravintolan sisustus oli taas niin cool ja unique!

 

Viimoiset ruokafiilistelyt tältä erää: Eli aamulla sovittiin aamias- ja kaffetreffit Café Melbourneen, jonka bongasin sattumalta kadulla kuljeskellessani. Lyonissa mulla oli kymmenkunta aussikaveria, ja jos heidän puheita (=hehkutusta) on uskominen, Melbournesta saa maailman parasta kahvia. Parempi puoliskoni (eli poikaystäväni) teki syväluotaavan Google Researchin, jonka perusteella aussikamuni saattavat olla oikeassa. Kahvin laatuun kiinnitetään Melbournessa aivan erityistä huomiota, ja sut heitetään kahvilasta ulos ja komennetaan Starbucksiin, jos pyydät kahviisi maitoa (pilaa kahvin maun).

 

Tilasin espresson, koska se oli listalla ainoa kahvi ilman maitoa (ehkä täällä porukka ei ymmärrä mustan kahvin päälle tai sitten en vaan osannut tilata ilman listaa mitään muuta, kun olen vielä aika tuore kahvinjuoja). Kahvin kyytipojaksi tilattiin muhkeat toastit, oli kyllä superhyvää!!! Suosittelen ehdottomasti! Kyltissä lukee: "Avoinna. Ranskamme ei ole kovin hyvää, mutta kahvimme on". Ja niinhän se oli!

 

*

4. osa: KAIKKI MUU

 

Yksi päivä oltiin joka sunnuntaisissa Tam Tameissa, eli rumpujameissa. Siellä nuoret ja vanhat soittajat kokoontuvat improamaan ja me muut kuuntelemaan ja hengailemaan. Hyvä meininki!

 

Skypehempeilyä <3 Seitsemän tunnin aikaero tuottaa välillä vaikeuksia löytää yhteistä aikaa, mutta onneksi on whatsappin ääniviestit ja videot sun muut keksitty! Tänään hankin kanadalaisen Fido-liittymän mun puhelimeen (n. 25e/kk, rajoittamattomat tekstarit myös ulkomaille, rajoittamaton määrä puheluita ja 1 G nettiä. Netti on täällä luksustuote, ja tuo vaivainen yksi giga nettiä nostaa liittymän hintaa noin kymmenellä dollarilla.).

 

 

Opiskelijaillanistujaisissa yliopiston viereisessä kuppilassa. USA-Suomi-Meksiko -team <3 :)

 

Kaunis vanha satama on vähän eurooppalaistyylinen, muttei mielestäni kuitenkaan.

 

Vanha satama.

 

Chinatown, tai oikeammin Kiina-katu.

 

Seinämaalaus. Näitä on ihan kaikkialla!!

 

Ihania kesyjä jättioravia kerjäämässä ruokaa.

 

Ekat opiskelijabileet LaBoomissa.

 

Maisemia vuorelta ja vuorella.

 

Mä ja mun sveitsiläiset kaverit :)

 

Montagnen tunnusmerkki.

 

Sain meksikolaiselta ystävältäni pikkulahjan :)<3

 

Superpitkä postaus tällä(kin?) kertaa. Täällä on vaan liikaa kuvattavaa ja kerrottavaa. Jos jaksoit tänne asti niin toivottelen oikein hyvää viikonloppua!! Alan laittautumaan iltaa varten, huomenna sitten lähtö Québec Cityyn!! Saatin Couchsurfingin kautta majoittaja kahdeksi yöksi, huippua!

Ciao!

 

<3: Niina