Hellurei!

Eilen illalla kotiuduttiin Grenoblesta, jonne tehtiin mun yliopistopoppoon (saksalaisia, yksi aussi, jenkkejä) ja suomalaisen kaverin kanssa kahden yön reissu. Heti alkuun voin todeta, että olen erittäin iloinen ylipäänsä siitä, että pääsin lähtemään reissuun, sillä onnistuin lukitsemaan itseni asuntolassa huoneeni ulkopuolelle vain tuntia ennen lähtöä. Itkuhan siinä pääsi ja useampi suomen- ja ranskankielinen kirosana, kun tajusin mitä oli tapahtunut. Mutta aloitetaan alusta: Tapani mukaan äkkäsin ihan viimeisellä minuutilla, että jotain olisi hyvä syödä ennen junamatkaa, ja suuntasin siis asuntolan keittiöön kokkaamaan tofua.

Unohdin kuitenkin jonkun oleellisen kokkausvälineen huoneeseeni, ja palasin hakemaan sitä, mutta ovi ei auennutkaan. Tai oikeastaan se aukesi, mutta vain muutaman millin. Hetken löi ihan tyhjää, että mitä &/%¤!”/((ä on tapahtunut, mutta järkeilin seminopeasti, että mun kylpyhuoneen oven on täytynyt blokata mun ulko-ovi! Yritin tyngällä keittiöveitsellä tökkiä siitä parin millin mittaisesta aukosta kylpyhuoneen ovea liikkeelle, mutta arvatenkin täysin turhaan. Mulla oli jalassa vain villasukat ja lipokkaat (ööh en tiedä onko tää oikee sana niin selvennykseksi varvastossut), päällä kirjavat yöpuvun housut ja kotipaita (I love Mickey Mouse, disney-ajoilta), sekä hiukset ihan märkänä suihkusta (=kylähullun ainekset). Näissä tamineissa juoksin sitten tien toiselle puolelle sihteerilään, jossa ensimmäinen kysymys kuului: “Eikö sulla ole kylmä?” :D. Siellä oli ihana auttavainen Madame, joka oli eniten huolissaan siitä, että mulla ei ole takkia, kun taas itse kuumottelin ja pidättelin itkua ihan vaan sen takia, että mun pitäisi lähteä viimeistään 40 minuutin päästä Grenoblen junalle.

Tilanne oli aika toivoton, ensin Madame soitti kolmeen eri numeroon, joissa ei vastattu ja sitten muutamaan, joissa vastattiin, että “sori, ruokatauko”. Viimeisenä oljenkortena hän soitti jollekkin “Johtajalle” ja tämä Johtaja itse tuli katsomaan mitä voi tehdä. Mulla oli fiilikset aika matalalla, koska hänellä ei ollut mitään työkaluja mukana, ja “työmiesten” tauko loppuisi vasta 1,5 h päästä (niin se ranskalainen ruokatauko on parin tunnin mittainen..). Sen verran tajusin itsekin, että ovi ei tuu aukeamaan pelkällä simsalabimillä.

Ensin Johtaja komensi mut odottamaan sihteerilässä, koska mulla ei ollut takkia (!!), mutta juoksin melkein samantien perään, koska en todellakaan voinut odottaa tyhjänpanttina tietämättä alkuunkaan voiko tyypin ongelmanratkaisukykyyn luottaa. Sain yllättyä positiivisesti: Johtajalla oli paljon hyviä ideoita, mm. että kiivetään viereisestä huoneesta spidermanmaisesti mun ikkunan kautta sisään ja avataan ovi.

Olisi oikeasti varmaan toiminut, mutta lukitsen aina tunnollisesti ikkunan silloin, kun en tuuleta huonetta, joten onnistuimme ainoastaan herättämään ja pelästyttämään pahanpäiväisesti mun naapurin, jonka huoneeseen tuppauduimme yleisavaimen avulla. Lopulta kysyimme samaiselta naapurilta lainaksi henkaria, josta Johtaja näppärästi muotoili koukun, jonka avulla saatiin vihdoin mun ovi auki!!! Aikaa oli jäljellä just sopivasti, että ehdin meidän junaan. Long story long!

 

IMG_4127.jpg

Ensimmäinen ja viimeinen kuva Grenoblen kaupungista, johon en valitettavasti malttanut tutustua, kun Alpit vetivät liikaa puoleensa.

 

Saavuttiin Grenobleen joskus kolmen paikkeilla iltapäivällä. Hostelli oli taas iloinen yllätys: Meillä oli kaksi neljän hengen huoneistoa, joissa oli omat kylppärit, wc:t, keittiöt, kaikki mitä voi toivoa! Alettiin heti sisustamaan: Siirrettiin poikien huoneesta yksi sänky tyttöjen huoneeseen, jossa meitä nukkui laittomasti viisi neljän henkilön sijasta. Tokana iltana siirrettiin puolestaan meidän keittiön pöytä, kaikki tuolit ja astiat poikien huoneeseen, jossa pojat kokkasivat meille ruhtinaallisen illallisen! 

 

Ekana iltana ei oikeastaan tehty muuta kuin juotiin vähän bisseä kämpillä ja syötiin intialaisessa ravintolassa, sekä käveltiin ihan vähän kaupungilla. Seuraavana päivänä puolella porukasta nimittäin oli aikainen herätys noin klo 6h00, koska bussi kohti alppeja lähti jo klo 7h30.

 

Alkunäytös mun kämpillä (kun jäin lukkojen taakse ja meinasin myöhästyä junasta) antaa esimakua koko tulevasta viikonlopusta. Se meni suunnilleen näin: Osa meidän laskuporukasta oli varannut vahingossa liput väärälle päivälle eli sunnuntaille, ja he huomasivat sen vasta klo 7h15 aamulla, kun odottimme jo kyytiä Alpeille. Kaikki lauantain bussit olivat siinä vaiheessa täynnä, eli pojat joutuivat kääntymään takaisin hostellille. Onneksi olimme varanneet myös sunnuntain potentiaaliseksi laskupäiväksi, ja meidän juna takaisin Lyoniin lähti sunnuntaina vasta klo 20h jälkeen, eli liput eivät menneet hukkaan.

 

IMG_4139.jpg

 

IMG_4148.jpg

 

IMG_4209.jpg

Tässä on mun  painajaisten rinne!! Niin kaunis, mutta niin vaarallinen... :Dd

 

Sen sijaan Les 2 Alpeilla kaikki meni ihan nappiin: Laskin puolet päivästä aloittelijakaverin kanssa vihreitä lyhkäisiä rinteitä, ja sikakalliin lounaan jälkeen (3200 metrin korkeus taisi nostaa vähän hintojakin) laskettiin suomifrendin kanssa ihania pitkiäpitkiä sinisiä rinteitä!! Pisin rinne lähti ihan huipulta, 3600 m!!!!, ja jatkui ainakin 8 km. Ihan taivaallista!! (toim. huom. sanoin edellisessä tekstissä, että Alpeilla vihreet rinteet on mun juttu, mutta tarkoitin sinisiä :D meni vähän värien arvojärjestys sekaisin..).

 

Maisemat olivat aivan sanoinkuvaamattoman kauniit. Vuoronperään näkymä veti hiljaiseksi ja heti kohta pisti kiljumaan riemusta. Les 2 Alpes on siis jäätikkö, mikä tarkoittaa sitä, että lumi ja jää eivät sula kesälläkään, ja laskettelukeskus on auki vuoden ympäri. En ole koskaan aiemmin käynyt minkään näköisessä vuoristossa, joten tää oli mulle jotain aivan uskomatonta. Vuoria vaan toisensa perään, niiden väliset laaksot olivat pilvien peitossa, ja me pilvien yläpuolella täydessä auringon loisteessa. Huipullakaan ei tullut juuri yhtään huono olo, vaikka olin varautunut henkisesti vähintään vuoristotautiin.

 

Pelottavinta oli tällä kertaa eräs vihreä superpitkä siirtymärinne. Rinne oli kapea kuin mikä, ja siinä vieressä oli satojen metrien pudotus ilman mitään aitoja tai lumivalleja. Oli ihan vertahyytävää laskea sitä alas, vaikka rinteen jyrkkyys oli nolla. En uskaltanut edes “kiemurrella” (termistö hallussa, check!) kunnolla, koska pelkäsin, että jos teen liian laajan kaaren, lennän iloisesti jyrkänteeltä alas. Tiesin jo rinnettä alas laskiessa, että tulen näkemään siitä painajaisia, ja olin oikeassa :D. Heti seuraavana yönä näin living on the edge - tyyppisiä unia juuri kyseisestä rinteestä. Maisemat olivat kuitenkin tämän rinteen varrella erityisen upeat ja saihan siitä mukavan adrenaliini rushin. Sen jälkeen oli hyvä lepiä ja istuskella rinteen poskessa ennen kuin laskettiin alas ja palautettiin vuokrakamat (25 e: sukset, sauvat, monot, kypärä; niin ja bussi + hissilippu yht. 45 e).

 

IMG_4196.jpg

 

 

IMG_4156.jpg

Huipulla, 3600 metriä!!!!

 

IMG_4239.jpg

 

The sattumusten sarja jatkuu… Ensinnäkin meidän bussi oli myöhässä puoli tuntia, ja vähän ehdittiin hermostua, että odotellaanko oikeassa paikassa yms., mutta oli helpottavaa ja huvittavaa kuulla ranskalaisten suusta fraasi: “C’est la France”, eli kuulemma ihan normaalia.

 

Unohdin mainita, että jo tulomatkalla Alpeille, meitä sulostutti ranskalainen mies, jonka oksentelun takia bussi jouduttiin pysäyttämään kaksi kertaa. Samainen mies kavereineen tuli tietysti paluumatkallakin meidän bussiin. Olimme vaihtaneet muutaman sanan heidän kanssa, joten tiesimme, että kovasta darrasta oli kyse. Sama meininki jatkui paluumatkalla, ja laatta taisi tällä kertaa lentää ihan lattialle saakka, sillä äijällä ei ollut edes omaa muovipussia mukana!! Ihan uskomatonta :D.

 

Illalla kämpillä nautittiin hyvästä dinneristä, ja oltiin yksimielisiä siitä, että takaisin vaan Alpeille sunnuntaina! Meillä kävi kuitenkin hassusti, ei saatu ostettua enää laskettelulippuja, koska niitä ei voinut ostaa alle 10 tunnin päästä lähdöstä. HUOH!! No oltiin kuitenkin iloisia, että saadaan nukkua vähän pitempään.

 

 

grenoble.jpg

 

 

7h00 puhelin soi ja lauantain laskureissun missanneet pojat ilmoittivat, että olisi 10 eurolla meno-paluu bussilippuja Alpeille. Päätettiin lähteä ihan vain ihastelemaan maisemia ja kävelemään ja valokuvaamaan ympäriinsä. Tarkoituksena oli mennä uudestaan Les 2 Alpeille, mutta kesken matkaa vaihdoimmekin suunnitelmaa ja päädyimme L’Alpe d’Huezille, joka on ainakin yhtä massiivinen ja cool hiihtokeskus kuin edellä mainittu.

 

Yhteensä viisi tuntia bussissa istumista, mutta todellakin maksoi vaivan! Chillailtiin “aurinkotuoleissa”, laskettiin pulkkamäkeä muovipusseilla, tehtiin lumiukko ja pidettiin laiton piknik kahvilan terassilla.

 

Varttia vaille viisi olimme skarppeina bussipysäkillä odottamassa kello viiden bussia - bussia, jota ei koskaan tullut. Bussikuski että paikallinen ihanan auttavainen ja ystävällinen naisihminen olivat neuvoneet paluumatkaa varten tämän bussin, mutta paljastui, että he olivat katsoneet aikataulun väärin. Oli sunnuntai, ja seuraava bussi lähti vasta klo 18h, joten myöhästyimme Lyonin junasta. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin yrittää vaihtaa junalippuja myöhempään junaan. Ja sehän onnistui, mutta pienellä varauksella: Junat olivat lakossa.

 

Istuttiin sormet ristissä bussissa ja toivottiin parasta. Eikä siinä vielä kaikki. Sunnuntaipäivän laskettelijat olivat viettäneet päivänsä eri laskettelukeskuksessa kuin me, ja toinen laskijoista oli kadottanut iPhonensa rinteeseen, joten meillä ei ollut keinoa saada heihin yhteyttä. Täytyi vaan toivoa, että he odottaisivat meitä kiltisti hostellilla, siitä huolimatta, että meitä ei näy vielä silloinkaan kun juna lähtee :D.

 

Tästä lähtien kaikki taisi sujua aika kivuttomasti (paitsi iPhone on yhä laskettelukeskuksen kahvilassa). Ehdittiin tuntia myöhemmin lähtevään junaan ja oltiin perillä Lyonissa ennen puoltayötä. No, miten noin niinkun omasta mielestä meni? (oli muuten hauskaa, kun yritettiin kääntää tätä ilmaisua englanniksi :D). Ihan huippu viikonloppu, vaikka vähän sekava!

 

Lopputulos: Olen ihan rakastunut Alppeihin, ja nyt ymmärrän miksi kaikki hehkuttavat niitä. Ennen mietin vaan, että joo lunta ja joo kivoja rinteitä, mitä sitten, mutta, no kato ite!

 

IMG_4248.jpg

 

 

IMG_4254.jpg

Piqu nique Interdit = Piknik kielletty

 

IMG_4259.jpg

 

 

IMG_4272.jpg

 

 

IMG_4363.jpg

 

 

IMG_4349.jpg

 

 

IMG_4324.jpg

 

Tänään mulla oli koulussa suullinen esitelmä (exposé oral), tällä kertaa psykan kurssilla, aiheena 15-vuotias insestin uhri ja tekijä. Viime viikolla kokoonnuttiin kolmihenkisen ryhmän kanssa analysoimaan tätä tapausta psykoanalyyttisestä näkökulmasta, ja rakennettiin sen pohjalta meidän esitelmä.

 

Aika hurjaa, psykoanalyysi on mulle suht vieras (saan kiittää siitä Helsingin psykanlaitosta ja itseäni) eikä alan termistö ole kovin vankasti edes suomeksi hallussa, saatika sitten ranskaksi. Täytyy sanoa, että oli tosi mielenkiintoista ja opettavaista, mutta mulla heräsi myös paljon (kriittisiä) kysymyksiä. Esim. mielestäni osa tulkinnoista oli aika villejä, ja analysointi muistutti välillä ehkä enemmän kirjallisuusanalyysiä kuin psykologista tutkimusta.

 

Mua jännitti ihan hurjasti mun oma osuus, koska on aika eri asia pitää esitelmä internetin käytön valvomisesta ja seurannasta (mun eka exposé), ranskankielisistä maista tai Suomesta (mun tulevat exposét), kuin ihan oikeasta kliinisestä casestä. Onneksi yksi meidän ryhmästä oli kirjoittanut puhtaaksi suurinpiirtein sen mitä tulin sanomaan, eli vältyin spontaaneilta psykoanalyyttisilta tulkinnoilta luokan edessä :D

 

Itse asiassa esitelmä toteutettiin vähän kummallisesti, istuttiin vaan omilla paikoillamme ja muut, proffa mukaan lukien, saivat keskeyttää ja lisätä omia tulkintojan ja havaintojaan, toimii. Tunnin jälkeen proffa totesi, että puhumpa hyvin ranskaa!! No joo kai se on helppoa, kun saa lukea suoraa paperista, johon natiivi on muotoillut kaikki lauseet valmiiksi.

 

Olen huomannut, että täällä ei anneta paljon arvoa oikealle esiintymiselle ja yleisökontaktille, tärkeintä on hyvin organisoitu esitys ja PROBLEMATISOINTI! :D Tähän on hyvä lopettaa, c'est la France!

 

Hyvää yötä! Bisous!

 

<3 : Niina

 

 

 

PS. Jotta ei tule ihan ähky kauniista Alppimaisemista, tässä kuvia hurmaavasta Bronin kampuksen yliopistorakennuksesta:

 

 

 

IMG_4109.jpg

 

 

IMG_4110.jpg

 

 

IMG_4111.jpg

 

 

PPS. Ja lopuksi vielä jotain kivaa: Vietettiin mun uuden naapurin ja hyvän ystävän synttäreitä kauniissa lyonilaisessa ravintolassa, Russian <3 Finland ;)

 

IMG_4116.jpg