Piitkästä aikaa! Vaihtobloggailut alkavat olla takanapäin ainakin tältä erää, vaikka tosin mielessä kutkuttaa ja itää ajatus tutkimusvaihdosta Sveitsissä, mutta siitä ei nyt sen enempää. Palailen asiaan, jos realisoin orastavan haaveeni.

Lyonin ja Montréalin osalta mulla on vielä blogin luonnoskansiossa muutama teksti, jotka saatan vielä joskus julkaista. Ehkä ;).

Kiitos kaikille lukijoille ja mahtava huomata, että edelleen blogissa on huimasti päivittäisiä kävijöitä! Toivottavasti kirjoittelustani on ollut teille ennen kaikkea hyötyä ja toiseksi vähän viihdykettäkin!

Jos kiinnostaa lukea mun ajatuksenvirtaa jatkossakin, siirryin Lilyyn pitämään psykologia- ja hyvinvointiaiheista blogia nimeltä une petite life: http://www.lily.fi/blogit/une-petite-life

Uudessa blogissani jaan mm. psykologian arkisovellutuksia, vegereseptejä, ja pohdin elämän ihmeellisyyttä, TERVETULOA <3

Bisous, Ninnu

P.S. Saa laittaa sähköpostia ja kysellä vaihtovinkkejä: unepetitelife@gmail.com

P.P.S. Tulipas haikea mieli kirjoitella tänne, kummatkin vaihdot on nyt eletty, vaikka sitä ei meinaa aina käsittää..

Suomen kamaralla jälleen, keskivaikeita/vaikeita PTSD –oireita havaittavissa. Mutta siitä ei tällä kertaa enempää. Paitsi, että kauhee ikävä kaikkia ihmisiä!!! Tuli kyllä taas solmittua sellaisia ystävyyssuhteita, että en ois ikinä uskonut. 2016 vuoden reissukalenteri täyttyykin sitten vaihtokavereitten luona vierailuista. Tämä postaus on ollut jo pitkään työn alla, eli seuraavaksi kerron syksyn kursseistani ja siinä sivussa joitain random kuvia. (Ei niitä tuoreimpia otoksia, koska mun kännykkä ja tietokone on sanonut keskinäisen y-työ- ja avunantosopimuksen irti, eli en ole voinut siirtää kahden viimeisen kuukauden kuvia vielä puhelimesta tietokoneelle). En plus, muokkasin ja lisäilin juttuja edeltävään "Kuulumisia"-postaukseen.

Psycho du travail, työ- ja organisaatiopsykologian peruskurssi: Kanditasoinen kurssi, jonka valitsin, koska en ole koskaan opiskellut yhtään kurssia TO-psykaa, ja ajattelin, että let’s give a chance, mutta OMG miten TYLSÄÄ ja selkeästi kanditason kurssi = helppoa ja niin teoriapainotteista = meinasin näivettyä kiinnostuksen puutteeseen! Kurssin opettaja oli pätevä ja erittäin sympaattinen, opetusmuodot olivat vaihtelevia ja tehokkaita (luentojen lisäksi joka tunnilla puolen tunnin mittainen aktiviteetti, jossa sovellettiin tunnilla opittuja asioita käytäntöön, opettaja kyseli paljon kysymyksiä ja haastoi keskustelemaan, katsottiin pieniä havainnollistavia videoklippejä..), sekä kurssin arvosana perustui fiksusti väli- ja lopputenttiin ja aktiviteetteihin osallistumisesta sai lisäpisteitä. Tentit olivat kinkkisiä monivalintatehtäviä, jotka oikeasti pakottivat perehtymään yksityiskohtaisesti koko koealueeseen (joka muuten oli Spectorin Introduction to the Industrial and Organizational Psychology). Alkutentistä sain hyvät reilut 80/100 pojoa, mutta lopputentistä vaivaiset 60/100 ja valitettavasti painokertoimet olivat lopputentin puolella, joten arvosana jäi aika säälittäväksi. No ei voi syyttää kuin itseään ja omaa mielikuvitustaan; mitä kaikkea tulikaan keksittyä oheistekemiseksi vältelläkseni tähän tenttiin lukua. Mutta tulipahan ainakin selkeäksi, että TO –psyka is not for me :D! Tiistai-aamujen luennoilla näyttäytyminen osoittautui haastavaksi etenkin loppusyksystä, mutta onnekseni tapasin siellä yhden parhaimmista vaihtokavereistani, ja näiden aamujen hohto löytyi kuumasta kupista Vanhouetten (Kanadalainen kahvilaketju) kahvia ja loistavista kaurakekseistä.

Troubles mentaux graves (TMG) eli vakavat mielenterveyden häiriöt: Mulla oli samanniminen kurssi myös Lyonissa, mutta kahta erilaisempaa kurssia saa hakea! Lyonissa mun psykan opintoja höysti erittäin vahva psykoanalyyttinen touch, täällä kaikki kurssit ovat olleet ”normaaleja”, eli hyvin samantyyppinen lähestymistapa kuin Helsingin yliopistolla. TMG käsitteli pääasiassa psykooseja ja skitsofreniaa, niiden etiologiaa, hoitoa, stigmatisaatiota jne. Lisäksi kurssilla sivuttiin muita mthäiriöitä kuten folie à deux, masennus, pakko-oireinen häiriö jne. Muut kurssilaiset olivat psykologian tohtorikoulutettavia, eli vähintään psykan kandin käyneitä (Kanadassa tohtorikoulutukseen voi päästä suoraan kandin jälkeen, jos on hikke ja omistaa hyvän CV:n. Psykan tohtorikoulutus ei ole pelkästään tutkimuksesta kiinnostuneille, niin kuin Suomessa, vaan se on edellytys sille, että voi työskennellä kliinisenä psykologina. PhD sisältää tutkimuksen lisäksi työharjoittelua sekä maisteri- ja tohtoritason psykan kursseja, ja kestää kuusi vuotta. Eli aivan eri juttu kuin Suomessa.). Kurssilla perehdyttiin kolmen hengen ryhmissä esimerkiksi 1) johonkin psykoosin uudehkoon tai lupaavaan hoitomuotoon 2) kehitettiin uusi interventio 3) tehtiin kirjallisuuskatsaus jonkin vakavan mielenterveyden häiriön etiologiasta. Tästä piti kirjoittaa 30 sivuinen raportti ja pitää 45 minuutin esitelmä. Meidän ryhmä valitsi vaihtoehdon nro 1 eli teimme tieteellisen kriittisen raportin eräästä uudesta psykoosi-interventiosta. Ryhmätyön lisäksi ei ollut enää tenttiä, mikä musta oli reilua raportin laajuuden huomioon ottaen. Proffa on käsittäkseeni ihan alan kärkinimiä, ja se näkyi opetuksessa. Katsottiin kliinisiä tapauscaseja videolta, keskusteltiin, tehtiin SCID-haastatteluita (Semistructured Clinical Interview for DSM-IV Disorders) ja kävipä meille luennoimassa/kertomassa sairaushistoriansa myös kokemusasiantuntija. WOW, nyt on korkeat odotukset psykan AK II- kursseja kohtaan :)

Mun lempparikurssi oli supersiististä TMG –kurssista huolimatta Vanhuuden neuropsykologia. Rakkauteni tähän kurssiin kulminoitui ihanaan opettajaan. Hän oli alusta saakka niin ymmärtäväinen ja auttavainen mun kielitaidon (tai taidottomuuden hehheh) suhteen ja lupasi, että ekan tentin jälkeen voidaan käydä jokainen tenttivastaus yhdessä läpi (yht. 60 kpl), jotta varmasti ei jää kiinni siitä, että en ymmärtänyt kysymystä ja sain luvan tehdä esitelmäni englanniksi. En käyttänyt kumpaakaan mahdollisuutta hyväkseni, koska ranskan kielitaitonihan on niin loistava, mutta open lämminhenkinen ja kannustava asenne sai mut aina odottamaan näitä luentoja. Käytiin läpi kaikki vanhuuden perus Alzheimerit ja muut muistisairaudet, sen lisäksi puhuttiin vanhuuteen liittyvästä stigmatisaatiosta ja stereotypioista, muistin toiminnasta ja tietysti siitä miten tämä kaikki näkyy aivoissa. Kurssimateriaalina oli pelkästään tuoreita neuropsykan artikkeleita ja luentokalvot ja omat muistiinpanot. Suoritukseen kuului alku- ja lopputentti. Alkutentissä oli 60 monivalintakysymystä ja lopputentissä muistaakseni 20, joiden lisäksi kaksi tapauscaseä, joista piti kirjoittaa eräänlaiset lausunnot/diagnoosit. Lisäksi jokainen piti 25 minuutin esitelmän opettajan valikoimasta neuropsykan artikkelista. Kurssilla katteltiin tapauscaseja, keskusteltiin, pidettiin esitelmiä.. Huomasin eilen, että olin saanut kurssiarvosanaksi reilu 90/100, mikä vastaa Suomessa vitosta!!!! Woop woop!

Psykan kurssien lisäksi mulla oli ranskan puhekurssi, joka oli kevyesti paras koskaan käymäni ranskan kurssi. Miinuksena kurssin ajankohta: klo 19-21h30 maanantai ja keskiviikko iltoina, mutta päivän väsymys näkyi usein hysteriana ja leppoisena tunnelmana. Suomessa Kielikeskuksessa kursseista ei saa arvosanoja, mikä on tavallaan sääli edistyneemmille kielenopiskelijoille. Tällä kurssilla oli noin joka toinen tunti jokin arvioita työ: Arvottiin keskustelun aiheet ja nauhoitettiin pareittain dialogi, josta meidät pisteytettiin ääntämisen, kieliopin, sujuvuuden, sanaston yms. perusteella. Koko kurssin ajan meillä oli läksynä kirjata viikoittain 20 uutta oppimaamme sanaa/ilmausta ja raapustaa niistä vihkoon lauseita. En ole koskaan oppinut niin paljon uusia sanoja näin lyhyessä ajassa, pitääpä jatkaa traditiota Suomessakin tai pelata Duolingoa.

UdeMssa tieteen ja etenkin opetuksen taso on mun näkökulmasta korkealla. Kokemukseni mukaan Helsingissä hyödynnetään valitettavan vähän muita oppimisen muotoja kuin luentoja, niin oli todella virkistävää ja hyödyllistä nähdä miten muualla.

Bisous!

<3: Niina

(yritin postata tätä jo eilen illalla, mutta netti bugas)

Tänään on kiitospäivä ja nautin höyryävän kuumaa tofu-kasvissoppaa. Scandinavian Music Group soi täysillä taustalla ja ulkona on jo pimeää, mutta lämmintä. Tänään oli ensimmäinen ”Indian Summer”- day, 23 astetta!! Ilma oli lämmintä ja pehmeää kuin linnunmaito, mikä muutaman viikon kirpeiden syksyisempien säiden jälkeen tuntui mahtavalta. Aamulla söin aamiaisen partsilla kuten aina säiden salliessa, ja skypetin samalla perinteisesti Antin kanssa. Joka muuten tulee tänne HUOMENNA, jee jee!!!!! <3  Keskipäiväksi olimme sopineet tenttiinlukutreffit mun kaverin luokse: Syötiin yhdessä lounas ja opiskeltiin hypertehokkaasti kolmisen tuntia. Aika vaan lentää, kun on seuraa, kotona olisin pitänyt miljoona pientä facebook tai instagram tai hs.fi taukoa, mutta sosiaalinen paine piti mut tänään hyvin ruodussa.

Aika rientää täällä ihan pää kolmantena jalkana, ja koitan pysyä perässä. Vaikea tiivistää niin hienoa ja tapahtumarikasta kuukautta yhteen postaukseen, mutta koitan. En bref, ollaan reissattu lähes joka viikonloppu. Ekana viikonloppuna couchsuffattiiin kaksi yötä mun saksalaisen kaverin kanssa Québec Cityssä, joka oli ihanan ranskalainen ja eurooppalainen kaupunki. Olen kyllä sydämeltäni eurooppalainen, ja mun silmä lepää ihan toisenlailla eurooppalaisessa kaupunkikuvassa verrattuna pohjoisamerikkalaiseen maisemaan. Ollaan tehty useampia luonnonpuistoreissuja, osa yliopiston järkkäämiä retkiä (meille on aina vuokrattu söpö koulubussi :D) tai ihan omia reissuja, joita varteen ollaan vuokrattu auto. Viimeksi meillä oli iso musta jeeppi, ja kolme blondia tyttöä vuoronperään ratissa, haha. Erään luonnonpuistoreissun päätteeksi tehtiin aivan spontaani koukkaus Toronton kautta! Päätettiin illallistaa siellä ja aamuyöksi kotiin :D. Ihanaa, kun ollaan kaikki samanhenkisiä, vähän hulluja, yliaktiivisia ja spontaaneja. Viimeisin tempaus on ihan viime viikonlopun takaa: Perjantai-iltana varattiin meille kolmelle blondille samaan kampaamoon stailausaika, ja sieltä jatkoimme iltaa apéron (eli etkojen TAI Sveitsin tietyssä osissa tarkoittaa myös välipalaa) ja klubin merkeissä aina aamuun asti. Vain kahden ja puolen tunnin unilla samalla köörillä seuraavana päivänä poimimaan omenoita ja vaeltamaan Mont St Hilairen huipulle (joka oli onneksi leppoisin tähänastisista vaelluksista!).

Mitäs muuta.. Käytiin Poutine-festareilla (maistoin thaimaalaista poutinea), tanssimassa bachataa, katsomassa draque queen showta, vietettiin sveitsiläinen fondue-ilta, käytiin kauhutalossa ja elektronisen musiikin festareilla, ja nähtiinpä myös amerikkalaisen jalkapallon matsi (meidän yliopisto vastaan McGill), josta lähdettiin toisen puoliajan jälkeen tylsistyneinä pois. Kaikesta toimeliaisuudesta kiitos kuuluu sveitsiläisille duracell pupu- kavereilleni, joiden kanssa järkätään yhteisiä meininkejä harva se päivä. Olen lähes aina porukan ainoa ei-natiivi ranskanpuhuja, mikä etenkin aluksi oli välillä tosi raskasta. En millään ymmärrä kaikkea läpänheittoa, ja iltaa kohden saatan edelleen muuttua väsymyksen seurauksena lähes mykäksi. Ennen kaikkea olen kiitollinen näin ihanasta ja hauskasta kaveriporukasta, mutta myös siitä, että mulla on mahdollisuus puhua ranskaa natiivien kanssa yllin kyllin.

Ennen Montréaliin tuloa, sain kuulla kaikenlaisia väitteitä ja käsityksiä Montréaliin tai Canadaan liittyen. Seuraavassa kerron teille miten asiat OIKEASTI ovat ;) (ei vais):

1. Kirjastossa saa istua pänttäämässä 13 h päivässä!

• Väärin, MUTTA iso mutta.. Kouluhommia täällä saa tehdä ja paljon! Ei ole ollenkaan verrattavissa Erasmus-vaihtoihin, joissa käsittääkseni ja kokemukseni mukaan ei paljon istumalihaksistoa tarvitse treenata. Mulla on kaksi kertaa viikossa 8h30-21h30 koulua, tai siinä luentojen välissä on seitsemän tunnin tauko, mutta se kuluu äkkiä läksyjä tehdessä. Lisäksi pyhitän aina vähintään yhden kahdeksantuntisen loppuviikosta kouluhommille. Tenttien lähestyessä kirjastosta (tutummin ”seitsemännestä taivaasta” tai le ”7ème ciel”) tuli toinen koti. Kaiken kaikkiaan en ole eläessäni tehnyt niin paljon kouluhommia kuin tänä syksynä vaihdossa. Miksikö? Koska ranskan kieli teetti jonkin verran ekstrahommia, yliopistolla on erittäin työteliäs ilmapiiri ja KAIKKI opiskelevat tosissaan ja paljon, mikä tarttuu; kurssit olivat yhtä lukuun ottamatta erit. mielenkiintoisia ja halusin oppia kaiken mahdollisen, oli vaikea arvioida kuinka paljon pitää nähdä vaivaa että pääsee läpi/saa hyviä arvosanoja niin opiskelin myös vähän varmuuden vuoksi –tyylillä; toisin kuin Lyonissa psykoanalyyttinen näkemys meni usein ylihilseen, täällä kurssit olivat ”normaaleja”, joten tuli enemmän painetta onnistua, kun ei mene sen piikkiin, että ei ymmärrä mitä psykoanalyytikko opettaja hakee; ja lisäksi meidän porukalle muodostui kotoisat aamupala/brunssi-kirjasto-lounas-kirjasto-urheilu – rutiinit, minkä ansiosta yliopistolle jaksoi toisinaan raahautua myös viikonloppuisin. En suosittele Kanadaa/Pohjois-Amerikkaa, jos mielii enemmin ryypätä ja rellestää. Sitäkin kerkeää, no hätä, mutta täytyy sanoa, että en ole koskaan elämässäni tinkinyt niin paljon yöunistani kuin täällä ollessa tai juonut niin paljon kahvia!! (Itseasiassa täällähän vasta aloitin).

2. Montréalissa ja Kanadassa on KALLISTA!

• Riippuu. Suomalaiseen hintatasoon nähden melkein kaikki on halvempaa: Shoppailu, vihannekset ja marjat, ravintolassa syöminen (pärjää helposti). Toisaalta matkakortti ja puhelinliittymä ovat jonkin verran kalliimpia kuin Suomessa. Vuokrataso on sama kuin Helsingissä. Mulle on aina iloinen yllätys, kun unohdan kääntää hinnat päässä dollareista euroihin ja luulen maksaneeni paljon enemmän kuin todellisuudessa olen maksanut :D. Sanoisin, että suomalaisena säästää jonkin verran elinkustannuksissa. Pitää toki budjetoida intressien mukaan matkusteluun ja muuhun huvitteluun enemmän rahaa, kuin mitä kotopuolessa kuluisi. Auton vuokraus on edullista ja kätevin tapa reissata!

3. Kanadalaiset ovat yltiöystävällisiä ja -auttavaisia.

• Oikein. Jopa toimistotyöntekijät ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Ja ihan aidosti, mistä jaksaa olla aina ihmeissään ja iloinen. Mulla olisi useampiakin esimerkkejä, mutta tässä nyt pari: Sadepäivänä tuntematon vanhempi nainen tarjosi mulle taksikyydin koululle, koska bussi, jota odotimme, ei tullut. Lisäksi ensimmäisenä päivänä, kun saavuin matkalaukkujeni kanssa Montréaliin, pariskunta tuli oma-aloitteisesti kysymään tarvitsenko neuvoa tai apua. <3

4. Québecin aksentista ei saa mitään selvää.

• Riippuu vähän. Nimittäin siitä kuka puhuu. Suurimman osan kanssa viestintä sujuu mutkattomasti, mutta kerran pari olen kohdannut québeciläisen, jonka puheesta en saanut mitään selvää. Kesti tovi tajuta, että hän edes puhui ranskaa. Ranskankieliset ystäväni kärsivät ihan samoista ongelmista, ja tiedän ranskiksia, jotka eivät pysty katsomaan québecinkielisiä leffoja ilman tekstityksiä :D! Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu varsinaisen ääntämisasun ymmärtämisen sijaan runsas ja rikas québecin kielen sanasto ja ilmaukset, joita ei voi ymmärtää kuin paikallinen.

Mulla on noin yhdeksän tunnin päästä eka tentti, hiphei! On vaan niin pitkään poltellut päästä kirjoittamaan blogia, että pakko oli viimeistellä tämä postaus ja nipistää hiukka yöunista.

Bonne nuit, tai oikestaan sinne Suomeen hyvää huomenta!

Bisous <3 : Niina

Lähdettiin siis kolmihenkisellä tyttöporukalla Etelä-Ranskaan: Montpellieriin, Marseillesiin, Aix-en-Provenceen ja Calanquesin pikkukaupunkiin Cassikseen.

Kokeiltiin kaikille uusia/uudehkoja matkustamisen muotoja: sohvasurffausta eli couchsurfingia, Airbnb:tä ja Bla Bla Caria (kimppa-autoa).

MONTPELLIER:

Näkymät meidän couchsurfing-kämpästä. Meillä kävi mieletön tuuri majoittajien suhteen! Majoituttiin siis kahden ranskalaisen pojan luona, jotka olivat todella vieraanvaraisia. Kierrettiin yhdessä kaupungilla, kokattiin ja vietettiin iltaa. Kaikille meille oli eka CS (=couchsurfing) kokemus majoittuvan osapuolen roolissa, ja oli kyllä ihan super!

Toisena päivänä pojat vei meidät kaanoottiretkelle! Reissu oli aivan unohtumaton: mm. meidän kanoottiin hyppäsi jättiläisrupikonna, minkä seurauksena mun melojapartneri päätti keventää meidän venettä hyppäämällä itse putoukseen. Tarvittiin mun kylmiä hermoja poistamaan kauhistunut konna meidän kanootista :D Lisäksi reitin varrella oli pieniä koskia, joita laskettiin enemmän tai vähemmän kauhuissamme ja kirkuen, mutta hauskaa oli, ja rupikonnaedisodia lukuunottamatta kukaan ei tippunut kanootista.

Sitten otettiin vähän chillimmin: evästauko rupikonnan ja koskenlaskun jälkeen. Olen edelleen (tätä postausta kirjoittaessani eli syyskuussa) yhteydessä toiseen meitä majoittaneeseen poikaan, ja todennäköisesti tulee vielä nähtyä tässä elämässä. Hyvä esimerkki siitä, että sohvasurffaus ei tarkoita pelkästään ilmaista yösijaa vaan sen lisäksi tutustumista uusiin kiinnostaviin tyyppeihin.

MARSEILLE:

Majoituttiin Airbnb:n kautta ihanan hienostuneen vanhemman rouvan luona, joka piti meistä äidillistä huolta. Tässä kuvassa meidän majoittajarouvan kaunis koti! Viihdyttiin erittäin hyvin!

Meidän huone.

Kokkailtiin yhtenä iltana luksussalaatit lämpimistä ja raaoista vihanneksista.

Kaikki oltiin ihan torihulluja, etenkin mun matkakumppanit :D

Näillä steissin portailla jo toistamiseen :) Eka Marseillen reissu oli meidän vakkari reissuremmin kanssa muistaakseni jo tammi-helmikuussa!

AIX-EN-PROVENCE:

Tästä alkaa meidän drinkkikuvaosasto :D Tällä kertaa lasissa ihan vaan jääkahvia! Näiden tyttöjen kanssa metsästettiin makuelämyksiä oikein kissojen ja koirien kanssa: Tsekattiin aina parhaat kahvilat ja ravintolat etukäteen, jotta gourmet-elämykset olivat taattu.

Viisauksia viinistä.

Ihanaa esillepanoa pikkuputiikeissa.

Kir vol. 1. Ranskassa ei juoda terasseilla/kahviloissa vastoin yleistä (?) käsitystä viiniä vaan olutta tai kir-cocktaileja, joka on viiniä plus likööriä. Fiilisteltiin eniten Cassis-makua (jolla ei ole tietääkseni mitään tekemistä Cassis-kaupungin kanssa), koska matkamme loppuhuipennus oli Cassiksessa, hehheh.

Mulla on kaveri, joka on aivan hulluna Aixiin, ymmärrän kyllä miksi: Pikku kadut ovat kerrassaan hurmaavia! Mun lempikaupunkia Aixistä ei kuitenkaan tullut, koska tarvitsen vettä, eli joku, meri, järvi, mikä tahansa käy, mutta vettä sen olla pitää ja mielellään vähän kumpuilevaa maisemaa.

CALANQUES, CASSIS:

Otettiin bussikyyti tänne pikkuparatiisiin, ja paikan päällä taivallettiin yhteensä useamman tunnin ajan päästäksemme näihin maisemiin, mutta kannatti ehdottomasti! Reitti oli kaunis kauttaaltaan ja kaikki odotukset palkittiin paikan päällä. Kengiksi kannaattaa tosin varata muuta kuin lipsuvat sandaalit, reitti on aika haastava paikoitellen. 

Paluumatkalla taas Kir-tauko!

BACK TO MARSEILLE:

Tehtiin siis Aix ja Cassis reissut päiväkseltään Marseillesista käsin. Marseille oli kaikkien mielestä näkemisen arvoinen, mutta kukaan meistä ei olisi voinut kuvitella asuvansa tai opiskelevansa siellä. Marseille on likainen ja roskainen ja slummit alkavat heti, kun ydinkeskusta jää taakse. Paikalliset varoittelivat meitä jatkuvasti, ja kaduilla ei ollut iltaisin mitenkään miellyttävä tunnelma. 

Parhaimpia ruokaelämyksiä Ranskassa oloaikanani! Aasialaisvaikutteinen tyylikäs ravintola, joka bongattiin alunperin coolin sisustuksen perusteella.

Viimeinen kuva Marseillesta: Tiimi Etelä-Ranska kiittää ja kuittaa! <3

Bisous!

<3: Niina

Oonpas ahkera päivittäjä :D Koska oon vielä kipee, ja aamulla tuli huideltua vähän kaupungilla, ja tänä iltana myös ollaan menossa ulos syömään, niin ajattelin, että bogin kirjoittaminen pitää mut sopivasti paikoillaan, lisäksi viikonlopun jälkeen olisi taas liikaa päivitettävää, koska Québec City! Montréal on kyllä mielettömän siisti kaupunki! Niin hipster ja cool ja helppo vegaanille, että en tiedä miten päin olisi (eli oon onnesta soikeena). Niin kuin ennalta olin kuullut, täällä yhdistyvät eurooppalaisuuden ja Pohjois-Amerikkalaisen kulttuurin parhaat puolet. Suurin ero maisemassa on valtavan leveät autotiet ja säntillinen ruudukkomainen asemakaava (joista en pidä ihan liiaksi, koska tykkään eurooppalaisesta sekavuudesta ja rosoisuudesta plus eksyn täällä paljon helpommin. tai lähden tutulla kadulla väärään suuntaan, koska kaikkialla näyttää samalta. Olen yksityiskohtien perusteella suunnistaja, en valitettavasti ilmansuuntien. Tähän astisessa elämässä se on riittänyt enemmän kuin hyvin: Olen niittänyt oivan suunnistajan mainetta niin ylä-asteen suunnistustunneilla, kuin Ranskassakin reissatessamme uusissa kaupungeissa. Täällä se ei riitä.)

Seuraavaksi kuvia ja kuvaelmia näiltä ekoilta viikoilta.

1. osa: KAMPUSLAIFFIA

2. osa: POUTINEA

3. osa:#foodporn

4. osa: KAIKKI MUU

*

1. osa: KAMPUSLAIFFIA

Uusien opiskelijoiden juhlintaa. Taustalla kampuksen aukio, josta puhuin aiemmin. Täältä siis saa bisseä, hodareita, hampurilaisia (myös vegaani!), voi pelata lenttistä ja musiikki pauhaa. Lounastreffataan täällä usein.

Yliopistolla on omat isot urheilutilat ja -kentät nimeltä CEPSUM (täällä rakastetaan kirjainlyhenteitä kuten Ranskassakin). Ostin sinne salikortin ja ryhmäliikuntakortin, jotka maksoivat yhteensä noin 160 e (salikortti voimassa 3kk ja ryhmäliikunta koko vuoden), vähän suolainen Unisportin satku/vuosi/all inclusive tottuneena, mutta c'est la vie! Kuntosali on erittäin asiallinen, löytyy paljon vempaimia ja painoja joka lähtöön, tottuneemmallekin treenaajalle riittävästi, ja yksi pitkä seinä on kokonaan ikkunaa. Sali on tosi siisti ja kaikinpuolin asiallinen, ehkä paras sali missä oon käynyt, tai ainakin parhaimmasta päästä! 

Uimahalli. Onneksi löytyy ihan kunnon pitkät altaat ja hyppytorni niille ketkä uskaltaa. Tällä hetkellä allasta korjataan, eli pulikoimaan ei pääse ennen syyskuun puoliväliä :D

OPISKELIJAKORTTI!!! Tämä kannattaa hankkia asap niin johan kaikki ovet aukenevat. Täytyy sanoa, että täällä kaikki toimii niin hyvin!! Ensimmäisinä viikkoina uusia opiskelijoita neuvotaan ja ohjataan melkein kädestä pitäen, ja tarjotaan vielä pizzaa kaupan päälle. Kanadalaiset tai no quebeciläiset ovat ihania! Niin auttavaisia, kilttejä ja aidosti mukavia! Ihan uskomatonta, ja mukavan virkistävää ranskalaisten vittumaisuuden jälkeen ;D no ei se nyt ihan niinkään ollut, tapasin paljon ihania ranskalaisia, mutta ystävällisyydessä on havaittavissa huomattava kulttuurinen ero.

Next step opiskelijakortin jälkeen oli hankkia matkakortti eli OPUS. Montréalin sisäinen maksaa opiskelijoille noin 33e kuukaudessa ja kattaa kaikki metrot, bussit yms. Täällä on hyvä jukinen liikenne ja yöbussejakin kulkee baaripirkoille ja -pettereille. Tässä kuvassa olen matkalla ensimmäiseen oikeaan koulupäivään. Kuvassa jättimäinen urheilukassi, ei suinkaan urheilukamoja, vaan mun ei-niin-pientä läppäriä ja ei-niin-pieniä eväitä varten. Harkitsen vakavasti miniläppärin tai iPadin hankkimista lähitulevaisuudessa, koska tota kassia on hemmetin raskasta raahata koko päivän mukana. Mutta annan ainakin itsestäni sporttisen kuvan. Viime silaukseen sporttityyliin tuovat lenkkarit. Kampusalue on todella ISO! Ydinkampuksen  päästä päähän kävelee puolituntia, ja heppoisilla ballerinoilla jalat ovat pian ruvella., eli en valitettavasti ole useinkaan kovin chic Toki kampuksella kulkee bussi ja metro, mutta mä olen ottanut ihan liikunnan, päivänvalon ja raittiin ilman kannalta.

Ekan koulupäivän kunniaksi tietysti koulun vessassa peiliselfie. Kursseiksi valikoitui viimein kanditason työ- ja organisaatiopsykan kurssi Psykologia työmaailmassa, maisteri/tohtoritason kurssit Vanhusten neuropsykologia sekä Interventiot vakaviin mielenterveyden häiriöihin (eli käytännössä psykoosiin). Lisäksi otan yhden ranskan suullisen taidon kurssin. Kursseista voisin kertoa tarkemmin joku toinen kerta, mutta olen todella tyytyväinen opetuksen ja tutkimuksen tasoon täällä! 

Ekan koulupäivän kunniaksi toinen luentoselfie :D

Kampuksen lähialuetta. Montréal on ihanan vehreä!

Psykanlaitoksta sisäpuolelta. Ei tää nyt niin ghetto ole, kuin jotkut pelottelivat. Luokasta riippuen saattaa olla tosi modernia audista pehmustetuilla liikkuvilla luksuspenkeillä tai sitten ala-astemaisesti pulpetit viime vuosisadalta. 

Kierros Cöté-des-Neige -alueella, joka on täynnä opiskelijaystävällisiä kuppiloita, baareja ja ravintoloita. Ja on siellä myös hieno kirkko.

Josta hienot maisemat!

Eka (?) kaverikuva, täällä ei kyllä kauan ujosteltu kuvien ottamisen aloittamista.

*

2. osa: POUTINEA!

Meidän ekat Poutinet, eli ranskanperunat ruskeakastikkeen tyyppisellä kastikkeella ja juustontapaisella juustolla (on kuulemma jokin välivaihe juuston ja maidon välillä :D). Tämä on Montréalin ykkösherkku ja spesialiteetti, jota saa vaikka minkälaisina versiona. En ole selvittänyt mitä poutine oikeasti sisältää, mutta outoudestaan huolimatta on erittäin maukasta! Joka baarista saa tätä, ja aivan mainiota safkaa oluen tai darran kanssa tai ilman kumpaakaan!

Paras paikka syödä poutinea on La Banquise, joka taitaa olla auki vuorokauden ympäri. Tarjolla on myös vegaanista poutinea!! En valitettavasti testannut sitä vielä, koska halusin syödä perinteisen, mutta ensi kerralla sitten!

Lokit ovat täällä ystäviä, toisin kuin Helsingin kauppatorilla! Park de la Fontainessa ne vain kiltisti kuikuilivat mun höyryävän kuumaa, jättimäistä, HYVÄÄ ja rasvaista poutine-annosta. Mun mielestä Banquisen annos ei vetänyt kyllä vertoja meidän baaripoutinelle, mikää on hassua, koska Banquise on yksimielisesti ykkösmesta syödä poutinea.

*

3. osa: #foodporn

Ahne ei voi sielulleen mitään.. Em. reippaan poutine-annoksen jälkeen vetäisin vielä Italian herkun eli cannolin.

Privagosta saa maailman parasta hummusta, joka on oikeasti maukasta ja tulista!!! Ei mahtanut mitään, meni yhdellä istumalla puolikas patonki hummuksella kyyditettynä erään (ainoan tähän mennessä) baari-illan jälkeen.

Ihanat aamiaiset! Kaurahiutaleita, kauramaitoa, mustikoita, cashew-pähkinöitä, banaania. Nautin niin meidän parvekkeista ja siitä, että on tarpeeksi lämmin syödä ulkona! Ja, että täällä on helppo syödä terveellisesti ja halutessaan ihan vegaanisti.

Eräänä päivänä päätin testata yliopiston ruokalaa. Lämmin kasviruoka ei houkuttanut sinä päivänä, niin koostin itselleni salaatin, joka maksettiin painon mukaan. En edes vilkaissut etukäteen, mutta olin saada halvaauksen nähdessäni laskun: 5 euroa! Suomen Kela-korvattuilla Unicafe-aterioilla hemmoteltuna moinen hinta tuntui ihan käsittämättömän pahalta! Salaattiainekset maistuivat kyllä tosi laadukkailta, mutta jää kyllä viimeiseksi kerraksi, kun en tuo omia eväitä koululle! Lämmintä ateriaa haluan testata, koska sitäkin on saatavilla vegaanisena, mutta just for experience, en ota tavaksi.

En toistanut enää samaa virhettä, ja syönyt salaattia kanttiinissa, vaan omat eväät mukaan ja kampuksen nurtsille piknikille niin kuin suurin osa muistakin opiskelijoista! Nautin meidään kampuksesta suunnattomasti! Toisin kuin Lyonissa, tänne on aina kiva tulla, ja odotan lounashetkiä ja Pub FAÈCUMIN (eli bisse/hodari -aukion) tapahtumia ja eläväisyyttä. Kirjastokin on ihana! 

Psykanlaitoksen ruokalista, tarjolla on siis kunnon lämpimiä annoksia. Pääruokalassa on useita (varmaan 3-5) eri vaihtoehtoja, pienemmissä ruokaloissa vaan yksi ja sen lisäksi leipiä, salaatteja yms.

Nautin niin, kun täällä pääsen fiilistelemään ruualla, toisin kuin kulinaristien mekassa Ranskassa. Patonkin, juustojen ja viinin luvatussa maassa kasvisruoka (vegaaniruuasta puhumattakaan) ei ole ruokaa ollenkaan. En tuomitse jyrkästi em. näkemystä, koska näin ajattelin itsekin vielä reilu kolme vuotta sitten :D! Mutta tässä hurmaavassa L'escalier -ravintolabaarissa on vegaanillakin herkkupöytä: Valikoimassa on pastaa, pitsaa, burgeria, tapaksia... Mon dieu! Tapasin täällä mun koulukummin, eli UdeMin opiskelijan, joka auttaa mua kouluun ja elämään liittyvissä asioissa. Olemme sattumalta samalla psykan kurssilla, vaikka hän on tohtoriopiskelija! Kerron teille myöhemmin Kanadan koulu- ja yliopistosysteemistä, joka poikkeaa suomalaisesta huomattavasti.

Ravintolan sisustus oli taas niin cool ja unique!

Viimoiset ruokafiilistelyt tältä erää: Eli aamulla sovittiin aamias- ja kaffetreffit Café Melbourneen, jonka bongasin sattumalta kadulla kuljeskellessani. Lyonissa mulla oli kymmenkunta aussikaveria, ja jos heidän puheita (=hehkutusta) on uskominen, Melbournesta saa maailman parasta kahvia. Parempi puoliskoni (eli poikaystäväni) teki syväluotaavan Google Researchin, jonka perusteella aussikamuni saattavat olla oikeassa. Kahvin laatuun kiinnitetään Melbournessa aivan erityistä huomiota, ja sut heitetään kahvilasta ulos ja komennetaan Starbucksiin, jos pyydät kahviisi maitoa (pilaa kahvin maun).

Tilasin espresson, koska se oli listalla ainoa kahvi ilman maitoa (ehkä täällä porukka ei ymmärrä mustan kahvin päälle tai sitten en vaan osannut tilata ilman listaa mitään muuta, kun olen vielä aika tuore kahvinjuoja). Kahvin kyytipojaksi tilattiin muhkeat toastit, oli kyllä superhyvää!!! Suosittelen ehdottomasti! Kyltissä lukee: "Avoinna. Ranskamme ei ole kovin hyvää, mutta kahvimme on". Ja niinhän se oli!

*

4. osa: KAIKKI MUU

Yksi päivä oltiin joka sunnuntaisissa Tam Tameissa, eli rumpujameissa. Siellä nuoret ja vanhat soittajat kokoontuvat improamaan ja me muut kuuntelemaan ja hengailemaan. Hyvä meininki!

Skypehempeilyä <3 Seitsemän tunnin aikaero tuottaa välillä vaikeuksia löytää yhteistä aikaa, mutta onneksi on whatsappin ääniviestit ja videot sun muut keksitty! Tänään hankin kanadalaisen Fido-liittymän mun puhelimeen (n. 25e/kk, rajoittamattomat tekstarit myös ulkomaille, rajoittamaton määrä puheluita ja 1 G nettiä. Netti on täällä luksustuote, ja tuo vaivainen yksi giga nettiä nostaa liittymän hintaa noin kymmenellä dollarilla.).

Opiskelijaillanistujaisissa yliopiston viereisessä kuppilassa. USA-Suomi-Meksiko -team <3 :)

Kaunis vanha satama on vähän eurooppalaistyylinen, muttei mielestäni kuitenkaan.

Vanha satama.

Chinatown, tai oikeammin Kiina-katu.

Seinämaalaus. Näitä on ihan kaikkialla!!

Ihania kesyjä jättioravia kerjäämässä ruokaa.

Ekat opiskelijabileet LaBoomissa.

Maisemia vuorelta ja vuorella.

Mä ja mun sveitsiläiset kaverit :)

Montagnen tunnusmerkki.

Sain meksikolaiselta ystävältäni pikkulahjan :)<3

Superpitkä postaus tällä(kin?) kertaa. Täällä on vaan liikaa kuvattavaa ja kerrottavaa. Jos jaksoit tänne asti niin toivottelen oikein hyvää viikonloppua!! Alan laittautumaan iltaa varten, huomenna sitten lähtö Québec Cityyn!! Saatin Couchsurfingin kautta majoittaja kahdeksi yöksi, huippua!

Ciao!

<3: Niina

Nyt on jo melkeen pari viikkoa vierähtänyt täällä Montréalissa! Aika menee ihan hurjaa vauhtia eteenpäin: Ensimmäinen orientaatioviikko on ohitse, kurssit alkoivat eilen ja niin ne illatkin pimenee täällä, vaikkakaan eivät vielä kylmene (klo 20h vielä 24 astetta ja päivällä 25-30). Pitää kaivella muistia mitä kaikkea on tullut tehtyä, sillä ohjelmaa riittää edelleen lähes aamusta iltaan. Porukkaa lakoaa vuoteen pohjalle varmaan kaiken alkustressin takia; mullakin on nyt jonkinasteinen flunssa. Mutta ei se miitään, ainakin tulee pakkorauhoituttua, mikä on hyvä, kun huomasin, että aloin käymään vähän ylikierroksilla. Siispä pitää mennä useammin vuorelle rauhoittumaan :D. Yks päivä meillä oli mindfulness -piknik näissä kauniissa maisemissa:

Xavier Dolan -leffailta saa kolmannen osansa muistaakseni tällä viikolla. Tässä viime viikkoiset leffat, jotka katottiin: 

Mietin tänään kotimatkalla, että mulla on menny täällä kaikki kyllä hemmetin hyvin. Kaikista iloisin olen siitä, että sain alle viikon tuttavuuden jälkeen kavereita, joiden kanssa suunnitellaan kaikennäköistä yhteistä tekemistä (mm. eilen oltiin tanssimassa Swingiä, ens viikolla salsaa, sitten perjantaina aamupalalle ja nautiskelemaan Melbournelaista, eli ehkä maailman parasta kahvia, edellisellä viikolla tutustuttiin vähän yöelämään..), ja ensimmäinen reissukin on jo tiedossa! Eli tänä viikonloppuna lähdetään kahdeksi yöksi Québec Cityyn! Mennään autolla, joten matka taittuu kuulemma mukavasti vain kahdessa tunnissa, ja hinta ei todellakaan päätä huimaa. Majoitus on vielä auki: Ensisijaisesti yritetään Couchsurfingin tai Airbnb:n kautta.

UdeMin järkkäämä kävelykierros Centre-Villessä, eli pilvenpiirtäjien hallitsemassa kaupungin ytimessä :

Meillä oli ihan mieletön opas!! Nakuttelin iPhonelle muistiin kiinnostavia Montréal -faktoja, ja jaan tässä parhaita paloja!

Montréal - 15 faktaa, lähtee nyt!

1.Montréalin alla piilee varsinainen maanalainen kaupunki! Joulukuusta maaliskuuhun voi siis huoletta paeta kylmää ja pimeää 60 kilometrin mittaiseen maanalaiseen verkostoon, joka yhdistää kaikki keskustan olennaisimmat ostoskeskukset, hotellit, rautatieasemat ja yliopistot toisiinsa.Maan alla virtaa jopa joki! Jäi vähän epäselväksi voiko sitä nähdä vai ei, mutta pitää tehdä tarkempi tutkimusretki pakkasten tullessa. Huvittavaa, kun täällä ajatellaan, että suomalaisena olen tottunut kylmään, mutta Montréalin perus -42 on aika harvinaista Helsingin leveyspiireillä :D.

2. Pilvenpiirtäjät rakennetaan maksimissaan 47 kerroksiksi, jotta mikään niistä ei kohoa korkeammalle kuin kaupungin ylpeys, “vuori” eli “La Montagne” (alla kuvassa keskellä). Paikallisille se on nimenomaan vuori, ei missään nimessä kukkula.

3. Québecistä ovat tapelleet aikojen kuluessa keskenään irlantilaiset, britit, skotit ja ranskalaiset. Nykyään eniten nähtävillä on ranskalaisten ja brittien vaikutteet, sen sijaan irlantilaiskortteli pistettiin vuosia sitten maantasalle.Jäljellä on vain pari hassua ao. kuvassa näkyvää matalaa taloa. Muutoin täällä on omat korttelinsa niin latinoille, arabeille, italialaisille, ranskalaisille, kiinalaisille jne.  Kuitenkin Motrealissa eri etnisten ryhmien korttelit ovat sekoittuneet keskenään toisin kuin esim. Torontossa.

4. Kanadan kansallishymnin voi aloittaa ranskaksi tai englanniksi. Québecin rautatieasemalla hymnin alkuosa on tietenkin ranskaksi.

5. Québecin itsenäisyys on aina ajankohtainen topiikki. Tästä on käyty tiukkoja kansanäänestyksiä kaksi kappaletta vuosina 1980 ja 1995, jolloin kansanäänestys hylkäsi vain niukasti eroamisen Kanadasta (50,6 % ei, 49,4 % kyllä). Miksi sitten québeciläiset haluavat erota Kanadasta? Olen aina ajatellut, että siellä ne ranskalaiset kukonpojat vaan uhittelee, mutta kyllä eroamiselle vaikuttaa löytyvän ihan asiallisia perusteita. Ensinnäkin quebeciläiset ovat sosialistisempia kuin muut kanadalaiset, esim. osa yliopistoista on ilmaisia QC:ssä, mutta ei muualla Kanadassa. QC yhteiskuntamalli perustuu Ranska-Ruotsi-malliin, kun taas muu Kanada amerikkalaiseen maliin, Tärkeimmät syyt liittyvät kieleen, lainsäädäntöön ja talouteen. Muutamia esimerkkejä QC sorrosta: Qcläinen ei voinut ennen päästä englanninkielisiin yliopistoihin tai korkeisiin virkoihin. Korkein mahdolllinen pesti oli lääkärin virka. Qcläiset eivät olleet koskaan suurten firmojen johdossa, vaan ainoastaan palveluksessa, ja ymmärrettävästi em. asiat alkavat nyppiä. Myös politiikkaa tehtiin QC:ssä aiemmin vain englanniksi.

6. Place Ville Marie oli Montréalin kaupungin ensimmäinen nimi (samanniminen aukio on yo. kuvassa, jossa opas selostaa meille).

Place des Arts, festari ym. häppeninki mesta.

7. Montréalin itä-länsi-akseli on tärkeä erotteleva tekijä: Idässä asuvat katolilaiset ranskalaiset ja lännestä en ole varma :D. Ilmansuuntien suhteen montréalilaiset ovat sekopäistä sakkia. Alunperin kaupungin kartta oli tehty väärin: itä oli etelässä ja länsi pohjoisessa. Virhe on korjattu nykypäivään mennessä, mutta montréalilaiset puhuvat edelleen idästä, kun tarkoittavat etelää ja lännestä, kun tarkoittavat pohjoista.

8. Montréal on saari (jos et vielä huomannut kartasta),

9. Montréalilaiset ovat ennakkoluulottomia: Arkkitehtuurissa on tieten tahtoen haettu kontrastia uuteen ja vanhaan. Esimerkiksi erään vanhan kirkon taustalla kohoaa moderni pilvenpiirtäjä. Kyseistä kirkkoa on lisäksi nostettu varta vasten, jotta sen alle on voitu rakentaa maanalainen OSTARI!!!

10. Kaupungissa on ollut neljä eri jättimäistä hienostotavarataloa (vrt La Galerie Lafayette ranskalaisille tai Harrods briteille): yksi ranskalaisille, yksi briteille, ja kaksi muuta joillekkin muille yhteisöille, meni vähän ohi. Kuitenkaan täällä ei juurikaan välitetä luksuksesta ja merkkivaatteista (arabeja lukuunottamatta).

11. Tätä en tiennyt (en kyllä paljon muutakaan enenn tätä kierrosta)!!! Montrealilla oli ennen samanlainen maine kuin Amsterdamilla, ja kaupunkia kutsuttiin hellittelynimellä: “Pohjoisen Amsterdam (Amsterdam du nord)”. Ennen Montréalia markkinoitiin turisteille naisia halventavaan tyyliin tämän tapaisella sloganilla: “Montréalista saa helposti naista”. Ei tarvitse varmaan mainita, että ei markkinoida enää :D! Montréal on avoimen kaupungin maineessa myös suhteessa homoseksuaaleihin, tässä QC on edistyksellisempi kuin muu Kanada.

Edelleen Place des Arts.

12. Jokavuotinen helleaalto yhyttää Montréalin kaupungin LOKAKUUSSA! Tiedossa siis 5-10 päivää kolmenkymmenen asteen hellettä sen jälkeen, kun ilmat ovat ensiksi viilentyneet tuntuvasti.

13. Jouluna Montréalista on turha etsiä ihmisiä, ainakaan paikallisia (vrt. Helsingin juhannus). He lähtevät sankoin joukoin maalle tai etelään.

14. Joulukuussa paikallinen ottaa kuvia Instagramiin ensimmäsistä lumihiutaleista ja -kinoksista, luistelee, pulkkailee ja laskettelee. Tammikuussa kukaan ei enää poistu kotiovestaan ulos, koska talvi on mälsää, ja sitä saattaa kestää jopa 6 kk. Sitä varten kaupunki on kehittänyt helmikuun alkuun festarit, jotta piristettäisiin kansaa ja rohkaistaisiin heitä vilauttamaan nenänpäätänsä raittiissa pakkassäässä.

15. Huomasin, että mulla olikin vaan 14 faktaa. Sorry!

Jotta postauksesta eii tulisi liian raskas lukea, ja jotta mullakin olisi muuta elämää, säästän pitemmät kuulumiset ja kaikki ihanat kuvat seuraavaan postaukseen, jonka nimen olen btw jo keksinyt, ja tadaa, se on: Kampuslaiffia, poutinea ja #foodporn :D!

Huomenna kielitesti ranskan kurssia varten, eli nyt lepuuttamaan aivoja eli nukkumaan!

Bonne nuit!! Hyvää yötä! 

<3: Niina

Vihdoin!! Tekee mieli tuulettaa: kampuksella kaikki kuvat latautuivat silmänräpäyksessä. Tästä lähin otan läppärin mukaan noin kerran viikkoon, tai kuinka usein sitä tuleekaan päivitettyä, mukaan yliopistolle!

Nyt se on taas menoa! Kirjoittelen tällä kertaa toiselta puolelta maailmaa eli Kanadasta, Montréalista. Opiskelen siis tämän syksyn, neljä kuukautta ja neljä päivää Université de Montréalissa psykologiaa. Taas on kirjoitustauko venähtänyt vähän liian pitkäksi, onneks oon tehnyt muistiinpanoja mistä haluan kirjoittaa. (Lyoninppostauksista puuttuu vielä loppusilaus, se tekeytyy aikanaan, ehkä jo tänä viikonloppuna.)

28 tunnin matkustamisrumban jälkeen ekat kolme päivää ennen orientaatioviikon alkua vierähtivät nukkumisen, syömisen, lenkkeilyn sekä asuinalueen tutkimisen merkeissä. Katselin kartalta aina kivan näköisen puiston, ja suunnistin sinne, ja siinä matkan varrella näki hyvin muuta kaupunkia. Aivan ihanaa aluetta tämä Mile-End!! Mun kämppäasiat hoituivat tosi näpsäkästi: Kanada-infossa tuutorini vinkkasi, että hänellä on Montréalissa ystävä, joka saattaa hakea kämppistä ensi syksylle, ja muutaman Facebookissa vaihdetun viestin jälkeen mut toivotettiin tervetulleeksi!

Täällä on ihanan lämmin myös öisin, välillä tosin tukahduttavan kuuma sää. 

KÄMPPÄESITTELY olkeepa hyvä: 

Voilà, tässä on meidän sisäänkäynti! Rakastan näitä kaksikerroksisia taloja, joissa on rappuset ulkona. Mile-End on täynnä tätä rakennustyyliä, ja talot ovat toinen toistaan kauniimpia. 

Etupihan terde.

Meidän aula. Täällä on ihanan avaraa ja valoisaa.

Rakastan tota tiiliseinää!!

Tiilenpäitä luetaan myös keittiössä. Mulle oli selkeetä Lyonin jälkeen, että haluan asua kimppakämpässä, enkä asuntolassa. Kuulin myös niin karuja kertomuksia UdeMin (Université de Montréalin) asuntoloista, että päätin jättää hakemuksen tekemättä.

Takapihan terde. Täällä oon syönyt kaikki mahdolliset ateriat.

Maisemia parvekkeelta. Porukalla on täällä ihania kattoterasseja, joissa hengaillaan paljon ainakin hyvällä säällä.

Welcome to my room!

Mua oli ekana iltana vastassa väliaikainen kämppis (joka lähti siis valitettavasti eilen) ja valmiiksi pedattu peti :). Tultiin tosi hyvin sen kanssa juttuun niin harmittaa, että heti piti sanoa hyvästit.

Sohvan, parisängyn plus patjojen ansiosta pystyn majoittamaan mun huoneeseen viisi ihmistä kerrallaan. Eli tervetuloa kaverit!! ;)

"Terveisiä Suomesta"-läksärilahja ja kortti kunniapaikalla :)

Mun ikkunasta näkymät eivät olekaan niin hohdokkaat kuin Lyonissa, mutta menettelee, ainakin on ikkuna! (Kavereille on täällä tarjottu mm. ikkunattomia 10 neliön huoneita :D)

Ja kylppäri. Ihanaa, että asuu nyt kunnon asunnossa, jossa on KAIKKI! Pesukone, astiat, petivaatteet, pyyhkeet, kaikki normaalit asiat.

1. PÄIVÄ:

Saavuin siis aamuyöllä 1-2h pintaan, ja menin aikalailla suoraan unten maille. Seuraavana aamuna lähdin ostamaan maankuuluja baageleita Fairmount Bagels'ista. Ne ovat kuulemma ainoita baageleita, joita lähetetään avaruuteen astronauteille, eli laatutavaraa. Jenkkityyliin odotin, että saisi valita rinkeinsä täytteen lukemattomista eri tavoin maustetuista cream cheeseistä, mutta pieneksi pettymyksekseni ja hämmästyksekseni kaikki tilasivat rinkulansa kuivaaltaan. Millä lie täyttävätkin ne kotonansa, jos millään? Mutta kysymällä selvisi, että baagelin saa halutessaan cream cheesellä ja/tai kinkulla. 

Fairmount Bagel. Täällä tapahtui ensikosketukseni Québecin aksenttiin.. Jouduin pyytämään myyjää toistamaan hinnan kertaalleen, mutta muuten mitä rinkelijonossa kuuntelin québecin kieltä, kuulosti ihan ymmärrettävältä.

Suunnistin baagelini ja kahden banaanin kanssa puistoon aamupalalle.

Kahdesta banaanista jäi syötäväksi vain yksi, sillä puistossa leikkivillä lapsilla oli menossa peli (jonka ainakin jokainen psykalainen tuntee fuksiaisista), jonka ideana oli pyytää tuntemattomilta vastaantulijoilta vaihtokauppaa vastaan jotain esinettä. Lopussa se lapsiporukka, kuka on onnistunut saamaan parhaan esineen, voittaa. Mulle tarjottiin talospaperin palaa, enkä halunnut pilata lasten leikkiä niin luovuin toisesta eväsbanaanistani :D.

Matkalla puistoon huomasin, että ainakin näille hoodeille erittäin tunnusomaisia ovat monenmoiset seinämaalaukset. Tässä muutamia:

Illalla suuntasin juoksu-kävelylenkille "vuorelle" eli Mont-Royalin kukkulalle. 56 km pururataa, ylämäkeä ja tasaista, aivan lenkkeilijän paratiisi! Puiston keskellä on järvi, ja puusto on vanhaa tosi korkeaa lehtipuuta. Ihana mesta, tänne tuun varmasti viikoittain lepuuttamaan hermoja ja treenaamaan.

Tämän enempää pilvenpiirtäjiä en ole vielä nähnyt, olen pyörinyt koko ajan oman asuinalueen, kukkulan ja yliopiston väliä. 

Mont-Royalin "vuori".

2. PÄIVÄ:

Lähdin aamusta ostamaan adapteria, koska en ollut muistanut pakata sitä Suomesta mukaan.. Sitten teinkin lähestulkoon koko loppupäivän kurssivalintoja. Voi sanoa, että pää kuumeni siinä touhussa, mutta sain loppujen lopuksi tiivistettyä vaihtoehtoni seitsemään psykan kurssiin, joista valitsen loppujen lopuksi neljä. Täällä kursseista saa aina kolme opintopistettä, joka vastaa Suomessa kuutta opintopistettä. Teen minimimääränopintoja, joka on 24 op. En uskalla ottaa enempää kursseja, vaikka kiinnostavia löytyisi, sillä ne ovat supertyöläitä!!! Jokaisessa kurssissa on vähintään väli- lopputentti, lisäksi saattaa olla kirjallisia töitä viikoittain, esitelmä ja kaikilla kursseilla edellytetään aktiivista osallistumista luennoilla. 

Ihania taloja! Talo-kuvia luvassa lisää ehkä jopa kyllästymiseen asti :D

Toisena iltana otin juoksulenkillä kompassiini Park de la Fontainen.

Kanadalaiset tykkäävät viettää juhlia (salakuvasin yhdet, heillä oli ilmapallot ja kaikki koristeet pöytäliinoista alkaen) ja pitää piknikkejä puistoissa. Jokaisessa puistossa, jonka olen nähnyt, on paljon piknikpöytiä ja jättimäisiä oravia. 

Tässä nyt se Fontaine eli suihkulähde.

Oon nähnyt upeita auringonlaskuja joka ilta!

After jogging.

3. PÄIVÄ:

Sunnuntaina lähdin hyvin spontaanisti kämppikseni kanssa puistojoogaan. Ensin kieltäydyin kohteliaasti kutsusta, koska olin juuri herännyt ja alkamassa tutkimaan koneella orientaatioviikon ohjelmaa. Sitten ajattelin, että hell yeah, mä oon vaihdossa ja sitten ei tartte mennä iltalenkille, kun jumppaa heti aamusta. Muutettua mieleni otin pikaspurtin puistoon, jossa englannin ja québecin sekoituksella meitä ohjeistettiin mm. alaspäinkatsovaan koiraan ja aurinkotervehdykseen. Olipas ihanan rentouttava kokemus! Keskellä kaupungin vilskettä, pienessä puistikossa meitä joogaili ja pyllisteli parikymmentä tyyppiä.

Siinä vaihdettiin bisous jooga-opettajan kanssa tunnin jälkeen.

Joogailun jälkeen jatkoin päivääni hippiteemalla eli suuntasin askeleeni Provigoon, supermarkettiin, jonka bongasin eilen. Tämä on vegaani ja luomuhippeilijän PARATIISI, franchement, en oo eläessäni nähnyt noin montaa erilaatua hummusta. Tofujakin löytyi vaikka mihin lähtöön, sekä makeaa, että suolaista tofua.

Kämppis tiesi kertoa, että tälläinen luomu/vegaaniNirvana on vain tämän meidän alueen erikoisuutta. Muualla ei kaupoista löydy niin helpolla vegejuttuja. Mutta napakymppi siis asuinalue myös tältä kannalta!

Valmistin ihanaa "Tofu scrumblea" eli "tofu-kokkelia" pannulla. Käytännössä murustetaan tofu, lisätään kauramaitoa, mausteita ja vihanneksia. Hyvä lounas, aamupala ja noh mulla laiskuuttani myös päivällinen. Täällä tuskin tulee varsinaisia "oikeita" reseptejä kokkailtua. Mun linja on varmaan jatkossakin tofua, papuja tms. ja niin **tusti vihanneksia :D

Pardella nautittiin tämäkin ateria.

Ja jälkkäri :)

4. PÄIVÄ:

IIIIK orientaatioviikko alkoi = NÄÄN IHMISIÄ ja PUHUN niille! Kolme päivää meni aikalailla itsekseen pyöriskellessä, koska mun kämppiksistä toinen on matkoilla ja toinen käy töissä, niin luonnollisesti aika vähän oltiin kontaktissa. Aloin jo odottamaan kympillä että näkee ja tutustuu kunnolla johokin elolliseen olentoon. Samalla jännitti ihan pirusti, että saanko kavereita ja miten niitä voi saada?? Orientaatioviikot on UdeMilla aamusta iltaan saakka täynnä aktiviteetteja, mutta kukin valitsee mihin osallistuu, eikä ole sellaista pakkoryhmäytymistä niinkuin Lyonissa PRUNE-kurssilla.

Koulumatkalla bongailin rikkaiden taloja kiivetessäni Mont-Royalin toista syrjää. Aivan mielettömän kauniita taloja!! Mun asuinalue on jännästi boheemin, vähän hipahtavan kaupungin osan ja ökykalliiden talojen ja putiikkien välissä.

Tässä sitä venaillaan ekan infon alkamista. Meni aika paljon infoa ohi, koska infon pitäjä puhui supernopeasti ja erittäin vahvalla aksentilla. Onneksi täällä, toisin kuin Ranskassa, ymmärretään Power Pointien päälle, niin mitään olellista ei jäänyt tajuamatta.

Pub FAÉCUM, eli aukio yliopistorakennusten keskellä, jossa aina sattuu ja tapahtuu ja jossa myydään VEGAANISIA hamppareita!! En ollut uskoa silmiäni. Lisäksi pelataan lenttistä, DJ soittaa musaa ja myydään OLUTTA. Siis yliopistolla :D! Cool..?!!

Purilais- ja olutkoju. Tässä istuskeltiin mun ensimmäisen kaverini kanssa lounastauolla. Päätin alkuinfossa, että pakko alkaa tekemään niitä kavereita samantien, koska orientaatioviikon ohjelma on niin pirstaleinen ja runsas, että muuten käy niin, että kulkee kaikkialle yksin, ja omistaa kohta vaan naamatuttuja. 

Psykan laitos. Kampus-kierroksella opas sanoi, että se psykanlaitos on sitten vähän sellainen ghetto. Jaa jaa.. No niinhän se oli, tuli elävästi mieleen Lyonin rakkahin Bronin kampus. Vaikka onhan tämä ulkoapäin ihan mukiinmenevä.

Ghetton, eli laitokseni vieressä on kuitenkin yliopiston sporttitilat, mikä on super hyvä juttu! Koko kampuksen päästä päähän kävelee joku 20 min, niin kävi mukava tuuri, että oma laitos ja sporttitilat ovat vieretysten. Opiskelijakortin saatuani pääsee ilmatteeksi ainakin uimaan ja pelaamaan joitain maila- ja pallopelejä. Kuntosali yms. maksaa 45 dollaria vuodelta/kaudelta (en muista kummin), mutta hyvin kohtuuhintainen anyways. 

Opiskelijoille on kivoja näköalapiknikpaikkoja kampuksella. Koko kampus on siis kukkulan päällä, ja on kauttaltaan mukavat maisemat kaupunkiin.

Eka orientaatiopäivä päättyi Côté-de-Neigen baariin, jossa pysyteltiin enimmäkseen vesi- ja nacholinjalla, yritettiin opetella miten tipataan tarjoilijoita oikein, ja kuunneltiin ihmeissään montrealilaisten fuksimenoja, eli uusien opiskelijoiden juhlintaa. He käytännössä huusivat KOKO AJAN. Siis aivan KOKO AJAN eriaisia "A niinkuin Alkoholi" -tyyppisiä cheerleadermäisiä huutoja. Ohjelmassa oli mun nähdäkseni juomista, hassusti pukeutumista, leikkejä ja HUUTOA. Ja siis baarin puoella vaan sitä huutoa. Suomessa ei ikinä saisi pitää tollaista melua baarissa, mutta tuolla tuli fuksiryhmä toisensa jälkeen huutamaan ja täyttämään kyseisen kuppilan. 

Kotimatkalla taas lisää kauniita taloja.

5. PÄIVÄ: 

Québecin historiaa, piknik ja illalla québeciläisen Xavie Dolanin elokuva J'ai tué ma mère (Tapoin äitini).Olin kotona vasta 22h ja aivan reporanka. Kaikki kaverit täällä on natiiveja ranskanpuhujia, mikä on mun kielitaidolle ihan ykkösjuttu, mutta myös tosi raskasta välillä. Siis olla se ainoa, joka ei ymmärrä läppää, joka puhuu hitaasti, ja jolle pitää selittää uusiksi asioita. Mutta pääasiassa pärjään kielen kanssa aika hyvin. Väsyttää vaan aina päivän päätteeksi.

Meille on muotoutunut pieni kaveriporukka: Minä ja kolme sveitsiläistä (Sveitsin ranskankieliseltä puolelta kaikki) ja vaihtelevasti joitain ranskalaisia tyyppejä siinä kyljessä. Vaihtareista suurin osa täällä on frankofoneja ja nimenomaan ranskalaisia (4/5 muistaakseni.. voi olla et oon ihan väärässä, mutta mieletön määrä silti). Lyon oli siitä paljon helpompi kohde, kun pääsi haastamaan ranskaa etupäässä muiden epänatiivien kanssa. Ts.. Lyon oli hyvää lämmittelyä, mutta now we're really talking French.

Ennen illan leffaa mentiin lämmittelemään kaverin UdeMin asuntolan olkkariin. Tässä ihan piruuttani laitan kuvan asuntolan keittiöstä, joka ei todellakaan ole paha!! Pas mal! Aika reilusti modernimpi kuin mun kämpillä ja aika hemmetisti edistyksekkäämpi kuin Lyonin Allixin asuntolassa. (Sori jatkuva Lyon - Montréal -vertailu, mutta niin se vaan on ainakin vielä, että päässäni vertaan monta asiaa miten oli Ranskassa, ja miten on nyt täällä). Osa asuntoloista on siis enemmän kuin hyviä, mutta osa on kuulemma ihan kamalia.

Postauksen vika kuva on UdeMin leffasalista, joka ei ole mikä tahansa audis piirtoheittimellä, vaan ihan oikea elokuvasali!!! Siis yliopiston sisällä, aika mageeta. Pidin leffasta ja ymmärsin ylpeydekseni suurimman osan Québecin aksentista huolimatta! Dolanilla on aika omintakeinen tyyli tehdä leffoja, joka ei varmasti miellytä kaikkia, mutta tätä leffaa suosittelen!

5. PÄIVÄ:

Tästä päivästä ei ole vielä yhtään kuvaa koneella, mutta lyhyesti: Aamulla blogin kuvien muokkausta, skypetystä ja ruuanlaittoa. Iltapäivällä oppitunti Québecin kielestä (puhekielisiä ilmauksia, kirosanoja ja vertailua Ranskan ranskaan), sitten lauta- ja seurapelejä (pelasin Le Village -peliä ranskaksi, eli oiskohan tää ihmissusi suomeksi? Kuitenkin pitää arvata kuka on tappanut kyläläisiä, ollaan silmät kiinni jne.) Olin IHAN pihalla aluksi, koska en ymmärtänyt pelinsääntöjen selostusta ranskaksi, mutta pikkuhiljaa sain juonesta kiinni.  Sitten olikin Xavier Dolanin toisen elokuvan vuoro eli Les amours imaginaires, joka oli suoraan sanottuna tosi outo, ja vähän raskas katsoa. Enkä tällä kertaa ymmärtänyt edes puolia leffasta! Aksentti oli niin vahva, ja juoni paljon epäselkeämpi kuin eilisessä leffassa. Mutta ihan hauska kokemus! Sitten kävelin taas perinteisesti 30-45 min matkan kotiin. En ole käyttänyt vielä yhtään julkisia, mutta huomenna tulee eka metromatka, kun lähdetään kaupunkikierrokselle. 

Pahoittelut, että postaus on näinkin pitkä ja vähän ala-aste -tyyliin kirjoitettu ("Ja sitten, ja sitten.."). Puolustuksekseni (Le Village -pelin tyyliin) sanon kuitenkin, että kello on paljon, melkein puoliyö, mulla oli vaan vähän aikaa kirjoittaa tätä postausta ja oon edelleen kahvipärinöissä, koska join ekan kahvikupin koko Kanadassa oleskeluaikanani tänään luennolla. Oon kofeiinille tosi herkkä ja tuli ahneuksissa juotua vähän liikaa ja liian myöhään, eli voi olla että unet tänä yönä joka tapauksessa kärsii..

Jatkossa kerron tarkemmin kaikesta, ja fiilistelen enemmän. Mutta nyt, hyvää yötä, bonne nuit, ja kuten québeciläinen ehkä sanoisi: en masse de bisous (beaucoup de bisous = paljon suukkoja)!

<3: Niina

Mutta tiedotusluontoisena asiana, että olen hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa (joku ehti jo huolestua :D)! Ja on täällä ollut myös tosi kivaa, vaikka aika paljon ollut myös koti-ikävä.. Mutta kyllä se tästä varmasti, kun saa enemmän kavereita ja alkaa jonkinlaiset rutiinit muodostumaan. Täällä on kaikki ihanan hyvin organisoitu ja orientaatioviikot ovat täynnä ohjelmaa. Mutta eipä tällä kertaa enempää, säästän loput kuulumiset seuraavaan, toivottavasti kuvalliseen postaukseen!

<3: Niina

Tuntuu niin oudolta ja nostalgiselta istahtaa läppärin ääreen näissä merkeissä. Ensimmäistä kertaa kirjoitan blogipostausta jossakin muualla kuin mun kymmenen neliön luukussa Lyonissa. Tuli pala kurkkuun. Tätä hetkeä oon tietoisestikin vältellyt (jopas dramaattista...), koska ikävä takaisin Lyoniin oli etenkin parin ensimmäisen viikon aikana niin kova, että blogin kirjoittaminen olisi tuntunut suolan sirottelulta avohaavoihin. Ja noh, on mulla ollut aika paljon parempaakin tekemistä rehellisesti ottaen, sanotaanko vaikka näin, että kun puoleen vuoteen ei ole nähnyt rakkaitaan niin kyllä sen ajan haluaa sitten pyhittää heidän näkemiselleen ja in real life -elämiseen koneella näpertelyn sijaan.

Ajattelin tässä viritellä viimeisiä Lyonia koskevia päivityksiä näin kevyen reilu parin kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen. 19. toukokuuta oon näköjään viimeksi kirjoittanut tänne, siitä tuntuu olevan pieni ikuisuus. Yllätyin, kun kirjauduin juuri vuodatus.nettiin kahden kk tauon jälkeen, ja vieläkin, päivittäin, joku kolmisenkymmentä ihmistä käy lukemassa mun höpinöitä, hauskaa :D Tuntuu kieltämättä tosi kivalta!. Toivottavasti näistä kirjoituksista on ollut mahdollisimman monelle jotain hyötyä ja huvia! Mutta pikkuhiljaa alustuksesta asiaan. Ajattelin tehdä kaksi postausta, toisessa vaan koota Lyon-kuulumiset ja kuvat viimeisen kuukauden ajalta, jolloin en myöskään malttanut koneen ääressä juuri istua, kun oli viimeiset hetket käsillä mun ihanien vaihtoystävien kanssa. Toisessa postauksessa kerron enemmän kotiinpaluun herättämistä fiiliksistä ja käytännön asioista, joita on pitänyt (ja pitää edelleen) hoitaa vaihdon jälkeen. Voi olla että tokassa postauksessa pääsen jo mehustelemaan vähän tulevaisuuden näkymillä (jos istumalihaksisto kestää eli jaksan kirjoittaa), sillä meiksi ei kauaa Suomen kamaralla homehdu! Sain uuden upean tilaisuuden lähteä vaihtoon: Tällä kertaa lähden kokeilemaan miten siivet kantavat maailman toisella puolen, nimittäin Montréalissa, Kanadassa!!!!!! Mutta siitä lisää myöhemmin!

Vielä alustuksen alustuksena (kolmas kappale alustusta, hienoa!), että haluan viedä tän blogin Lyonin osalta päätökseen useammastakin syystä: a) Yliopisto maksaa mulle blogista pienen korvauksen vain, jos vaihtoblogiin on kirjoitettu tiettyjä asioita, ja niihin kuuluu kotiinpaluusta kertominen. b) Kuten sanottu, tulostan blogin itselleni muistoksi, ja liimailen kaikenmaailman lippulappuset, piletit ja krääsät sen sivuille. Siitä on muuten tulossa (ainakin mun mielikuvituksessa) kaunis ja mahtava eepos, jota selaillaan kyllästymiseen asti mun lastenlasten kanssa joka kerta, kun he tulevat mummolaansa kylään. c) Ajattelen, että henkisesti Lyon-aika pitää käsitellä ja fiilailla “loppuun”, ennen kuin siirrytään uusiin seikkailuihin, ja täsä kuvia katsellessa ja muistellessa asia hoituu varmaan kuin itsestään. (toim. huom. Argumentit a, b ja c ovat mainittu nurinkurisessa tärkeysjärjestyksessä.) Ja koska mulla on tapana rönsyillä (kuten taas tuli tehtyä) niin ehkä ilahdutan teitä sittenkin vielä useammalla kuin kahdella Lyon-postauksella, haha! Bisous bisous!!!

Brentshkoin läksiäisissä syötiin perinteisesti Flam'sissa. Tehtiin Jushkan kanssa Brentille kuvakollaasi meidän Lyonin keväästä. Itku tuli useempaakin otteeseen, mutta kaikki hanat aukesivat baarin jälkeen klo 6 ja 7 välillä aamulla, jolloinka istuttiin Jutan sängyllä ja vaan itkettiin ja itkettiin yhdessä. Brent taisi olla ensimmäinen läheinen kaveri joka lähti. Jäähyväiset on PERSEESTÄ!!! Mutta onneks me nähdään tulevaisuudessa (luultavasti jo syksyllä Nykissä!!), mutta se ei paljon lohduttanut, koska ce sera jamais la même chose, it will be never the same.. :/ </3

Lol (ranskaksi = mdr eli mort de rire), huvittavaa, että edes ajattelin kahden postauksen riittävän, ottaen huomioon, että tehtiin tossa touko-kesäkuussa kaks reissua Ranskassa, toinen maailman söpöimmässä ja kauneimmassa pikkukaupungissa Annecyssä ja toinen ihanassa Etelä-Ranskassa. Siihen päälle kun vielä heittää muut lopunajan tunnelmat ja tekemiset niin voilà.. Tähän ekaan postaukseen koitan saada Annecy-kuvat ja siitä sitten harjoitukset jatkuu..

Sitten iloisempaan aiheeseen! Oltiin neljän tytön porukalla päiväretkellä Annecyssä, joka on vuoristojen ympäröimä pieni kaupunki Geneven tuntumassa. Menomatkalle hyödynnettiin kimppakyytipalvelua Bla Bla Caria, jolla päästiin mukavasti ja edullisesti perille. Aamuherätys oli kyllä tuskaa, sillä lähdin reissuun nimittäin vain neljän tunnin yöunilla, koska edelleisenä iltana oltiin huipussa mustalaisjazz musafestareilla, mutta väsymys ei kokemusta haitannut, rakastuin Annecyyn täydestä sydämestäni ja suunnittelen jo loma-asunnon hankkimista sieltä :DD. Mutta tosissaan, se on ehkä kaunein kaupunki, jossa olen käynyt. Annetaan kuvien kertoa loput:

Jälleen kerran: Ranska, herkkupeppujen paratiiisi.

Ma Jushka <3 <3

Rakastavaisten silta. Harkittiin polkuveneen vuokrausta, mutta aika meni muutenkin mukavasti niin ens kerralla sitten!

Annecyn päänähtävyys.

<3 Unkari-Suomi-Itävalta-Saksa -seura

KAIKKI laukut, kengät yms. tässä kuvasta on suklaasta tehtyjä!!!!!

Kattokaa nyt!!!!!!!!! Kyllä silmä ja sielu lepää <3!

Nämä tytöt osaavat arvostaa kaunista designea ja hyvää ruokaa, siitä lisää Etelä-Ranska -postauksessa ;)

Jutta ja kallis, mutta h*elvetin epämukava tuoli :D. Jutan kanssa ei naurulle tule loppua :)

Mieletöntä, kuinka paljon Ranskassa panostetaan putiikkien visuaaliseen näyttävyyteen ja esillepanoon! Vihaan "tästä voisi ottaa Suomessa oppia" -tyyppistä jauhantaa (silloin, kun se menee siihen, että kaikki on täällä huonommin kuin muualla, koska ei tod ole), mutta tälläistä ois oikeasti kiva nähdä vielä enemmän Suomessakin :).

Ranskalainen palvelukulttuuri taas näytti parhaat puolensa: Venailtiin melkoisen hyvän aikaa safkoja, mikä herätti myös eräissä voimakkaita negatiivisia tunteita, mon ours a faim <3.

Alettiin esittää nälän takia pyörtyileviä, jos se ois vaikka nopeuttanut palvelua. Mutta saatiin lopulta mahan täydeltä super makoisaa kolmen juuston fondueta, jossa oli jotain sieniä lisäksi.

Mikkä maisemat!!!! Ja hauskaakin hauskempi kuvaustuokio :D

Seuraavaksi kaverin järkkärillä otettuja kuvia Annecystä:

Mistään muualta et saa kyllä näin rapeaa ja maukasta patonkia, MIKSI?!?!!?

Mites ois jos pysyttäis kolme sekuntia nauramatta? Naah.

Lopuksi vielä jazz-illan tunnelmia, ja näyte meidän eräästä lempiharrastuksesta eli patsaiden päälle kiipeilystä sekä niiden kanssa poseeraamisesta. Suihkulähteessä tai muissa vähän erikoisemmissa paikoissa on tullut lisäksi pulahdeltua, mutta kuvamateriaalia ei valitettavasti ole saatavilla, koska ensinnäkin kyseinen toiminta taitaa olla laitonta, ja toiseksi kukaan ei malttanut kuvata :D. Ei huolta, kukaan ei viettänyt yötään Lyonin putkassa (siis näistä syistä :D)..

La naissance de l'homme ;)

Ihan mukavasti tässä vierähtikin aikaa kaikkia kuvia lisäillessä, mutta tavoite (joskin alkuperäisestä tavoitteesta uudelleenmuotoiltu) saavutettu: Annecyn reissu on nyt purkissa ja hyvä kirjoitusflow päällä. Skypetin myös tässa välissä juurikin vaihtokavereitten kanssa, ryhmäskypet rules! Vielä pitää koittaa riipiä aikaa blogin kirjoittamiselle, vaikka päivät ennen Montréaliin lähtöä alkavat käydä vähiin. Lähden Känädään siis 20. elokuuta ja palaan jouluksi kotio :)! 

Hyvää heinäkuuta, ja jes ei tullutkaan syysmyrskyä tälle sunnuntaille :)

Bisous bisous!! <3<3

<3: Niina

Varasin eilen lennot kotiin! VIHDOIN!!! :D tuun 10. kesäkuuta aamuyöllä takas, juuri parahiksi, että ehtii toivottavasti ennen juhannusta selviytyä kotiinpaluushokista. Päädyin skippaamaan Pariisin kautta matkustamisen, kun loppupeleissä hintaeroa tuli vaan 25 euroa verrattuna mun jo varattujen lentojen vaihtoon, ja jos Pariisissa pitää vielä päästä käymään tämän reilu kolmen viikon aikana, matkustan sinne mieluummin ilman isoja matkalaukkuja. Luukutin Skorppareiden Coming home -biisiä ja kelailin, että ompas siistiä palata Suomeen, ootan niin että pääsen näkemään kaikkia rakkaita!!! Muutenkin nyt on kivampi fiilis, kun päätös on tehty ja lennot varattu, nyt vaan nautin jokaisesta sekunnista tän reilu kolme viikon aikana.

Piti ikuistaa mun huone :) NIIN, muutan siis kaverille toukokuun lopussa, eli kahden viikon kuluttua se on heippa André Allixille!!

Aika askeettisella tyylillä mennään. Me against kertakäyttö- ja kulutuskulttuuri, niin en halunnut ostaa mattoja tai valokuvakehyksiä tai ylipäätään mitään, mitä en vie mukanani Suomeen.

Lähipuisto, tää on vähän villimmän tyylinen kuin normaalisti puistot Ranskassa.

Mulla oli myös eilen viimeinen tentti!! Ihan huippufiilis, että niistä kaikista on nyt selvitty ja saa vaan lomailla. Vikan tentin aiheena oli siis vakavat mielenterveyshäiriöt, ja meni aika nappiin vaikka itse sanonkin. Luulen, että saan aika hyvän arvosanan, jos proffa suhtautuu lempeästi siihen, että ilmaisin itseäni välillä vähän kököllä ranskalla. Täällä on kyllä niin se mentaliteetti, että kirjoitetaan 1,5 tuntia verenmaku suussa ja kädet krampaten, ei ehdi paljon ajatuskarttoja tai ranskalaisia viivoja piirtelemään, vaan kaikki pitää oksentaa paperille heti.

Eilen oli (toivottavasti) vika kerta Bronin kampuksella tänä keväänä, tästä otan aina ratikan kotiin.

Yks päivä tutustuttiin Lyonin Confluenceen, joka on ihan kävelymatkan päässä keskustasta, mutta ei ole alueena niin vetovoimainen kuin Vieux Lyon tai Croix-Russe. Ihmeteltiin, että ollaanko enää edes samassa kaupungissa: Kaikki oli niin modernia, uutta ja aivan eri tyylistä kuin muuten Lyonin keskustassa. Eksyttiin ihan vahingossa Les Nuits Sonores tapahtumaan, joka on viisipäiväinen übercool musafestari (musatyyleinä  urbain, électronique ja indépendant). Ympäri kaupunkia oli siis DJ-koppeja ja esiintymislavoja, joista suuri osa oli vieläpä ilmaisia ja porukka piti piknikkiä tai muuten vaan hengaili niiden lähettyvillä. Cool cool! Lauantaina mekin majoituttiin jo klo 12 alkaen kuuntelemaan musaa ja syömään piknikeväitä Confluenceen. Kierreltiin myös ympäri kaupunkia eri lavoilla ja tapahtumissa, ja täytyy sanoa, että supersiisti konsepti!

Kuvia Confluencesta:

Saônen rantabulevardi.

Confluencen kauppakeskus ja "satama".

Kahden joen yhtymäkohta ja taustalla Confluencen museo, jossa haluan vielä käydä!

Oon viettänyt tässä viimeisimmät päivät mun ranskalaisten kavereiden kanssa, ja toisena iltana olin porukan ainoa epäranskalainen. Olin todella iloisesti yllättynyt, että kielen puhumisen ja ymmärtämisen haastavin laji, nimittäin huumori, luonnistui kohtuullisen hyvin, enkä illan aikana montaakaan kertaa ajatellut, että tässä puhutaan nyt ranskaa nimenomaan ranskalaisten kanssa. Vaikka vakavasti ottaen ero on kyllä kuin yöllä ja päivällä, jos vertaa meidän keskenään ranskaa puhuvaa Erasmus-porukkaa tai keskustelua oikeiden ranskisten kanssa. Juttelun rytmi ja taso on ihan toista luokkaa :D. Vaikka rakastan mun Erasmus-kavereita, ja todellakin liputan sen puolesta, että puhutaan myös keskenämme ranskaa, joskus tuntuu siltä, että puhutaan täyttä päätä kolme tuntia ja loppujen lopuksi ei olla sanottu sisällöllisesti juuri mitään.

Ranskis ja vaihtarikavereita, hengailua joenrannalla:

Siistiä ranskalaisten kanssa hengaamisessa on myös se, että oppii enemmän puhekielisiä ilmauksia. Näiden linkkien takana on joitain todella yleisesti käytettyjä ilmaisuja, joita viljelemällä hallitsemalla voit tehdä vaikutuksen ranskalaiseen teiniin :D:

http://spokenfr.com/do-you-know-those-5-cool-french-words

http://spokenfr.com/5-funny-words-young-french-speakers-u

Koulun loppumisen kunniaksi päätin vähän hullutella ja ostaa kolmen sorttista vegaanista valmisruokaa!! En tunne yhtään valmisruokia (jos pakastepizzoja ei oteta lukuun): Oon muistaakseni kerran elämässäni ostanut Thai Cuben ja se oli kauheeta, niin ei ole juurikaan vertailukohtaa. Söin heti eilen raviolin ja tofun intialaisittain. Kummatkin oli ihan hyviä, vähän hailakan makuisia, mutta raaka-aineet vaikuttivat laadukkailta ja "tuoreilta" (vaikka ei tuoretta nähnytkään :D. Kalliiksihan tää tulis ja teen vartissa 10 kertaa paremmat sapuskat itse, niin taitaa jäädä kertaostokseksi. Vaikka oli kyllä ihanan helppoa laittaa vaan mikro tulille. En tiijä muuten mikä Suomessa on tilanne, saako vegaanisia valmisruokia tavallisista marketeista/mistään? Olin tosi yllättynyt, että täältä niitä löytyi ihan perus Carrefourin biohyllyltä.

Sain Suomesta kauan odotetun paketin! Katselin nimittäin netistä, että paketti vaan seisoo ja seisoo Lyonin postitoimistossa ilman, että saan mitään saapumisilmoitusta. Viikon kiukuttelin ja kärvistelin, mutta päätin lopulta mennä kysymään saanko paketin pelkällä lähetystunnuksella ja henkkareilla. Ja ihmeekseni se onnistui!!!! Siis täällä Ranskassa?!?! No ei, mutta aika usein vastaus on: En tiedä, ei kuulu mulle, ei voi auttaa, ei ei millään pygee. 

Oltiin mun suomalaisen kaverin yliopistopoppoolla meksikolaisessa ravintolassa syömässä tacoja ja sen jälkeen tanssimassa salsaa... eiku forróa Vieux Lyonissa :D Oli huippua!!! Forró on siis brasilialainen paritanssi, jota kuulemma kaikki nuoretkin osaa siellä. 

Lopuksi vielä 11 huvittavaa, kummallista tai coolia “faktaa” elämästä Lyonissa:

1. Uber-niminen älypuhelinsovellus = Vähän kuin Bla Bla Car tai Covoiturage, voit tilata rekisteröidyttyäsi itsellesi sovelluksen kautta “taksi”kyydin, joka on yli puolet halvempi kuin oikea taksi. Testattu kerran, ja jos palaan tänne syksyllä, niin must have!! (En kyllä tiedä tän toiminnan laillisuudesta.. Suomessa ei ainakaan olisi, se on varma).

2. Mun hiukset kuolee täällä! Oon tullut siihen tulokseen, että täällä on vedessä jotain mikä kuivattaa ja tekee tukasta hamppua. Muillakin on samanlaisia kokemuksia.

3. Vaikka olet yliopistossa, tunnet olevasi lukiossa. Täällä yliopistossa on holhouskulttuuri, ja sen tuloksena porukka tuntuu olevan vähemmän itsenäisiä ja “kypsiä” kuin Suomessa.

4. En oo ikinä tuntenut itseäni niin vanhaksi kuin täällä ollessani. Mulla on NELJÄ mun ikäistä kaveria ja kaikki muut ovat tyyliin 20-vee.

5. Pienemmät postit, pankit yms. pitävät yleensä kahden tunnin siestan keskellä päivää 12h30-14h30. Monet ravintolat aukeavat vasta 18h30-19h30, tai toinen vaihtoehto on, että ruokaa saa ennen 14h ja 19h jälkeen, mutta ei siinä välillä.

6. KAHVIA ei saa KAHVILOISTA enää klo 18h jälkeen (wtf??? sehän lukee jo nimessäkin?). Mutta sitä vastoin dinnerin jälkeen eli noin 22h-23h30 on ihan normaalia tarjota kahvia jälkkäriksi.

7. Busseissa ja muissa kulkuvälineissä ahtaudutaan aivan kiinni kanssamatkustajiin, vaikka joskus olisi tilaa seisoa väljemminkin. Siispä pyydän jo etukäteen anteeksi, jos Suomessa tulen kiusallisen paljon iholle. Ekoina viikkoina mua häiritsi oman fyysisen tilan puute, mutta nyt olen jo aivan tottunut. Porukka myös änkee melkeinpä kyynärpäätaktiikalla busseihin sisälle, mikä tuntuu musta edelleen tosi epäkohteliaalta.

8. Pääpostissa ei myydä tavallisia blankkoja kirjekuoria, ehei, vaan niitä saa viereisestä kirjakaupasta.

9. Mua luullaan täällä jatkuvasti venäläiseksi, mikä on aivan uutta mulle. Pariisissa, jossa vietin kolme kuukautta, tai muillakaan matkoilla, mua ei kertaakaan ole luultu venäläiseksi, vaan enemmin jopa espanjalaiseksi (!!!), mutta lähes aina ruotsalaiseksi, ja joskus jopa joku arvasi heti ekalla oikein että suomalainen. Pohdittiin tätä kaverin kanssa eilen, ja tultiin siihen tulokseen, että a) ensinnäkin täällä on niin vähän suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia, ja näytetään kuitenkin pohjoisen ihmisiltä, niin ehkä se on loogista arvata, että tulemme Venäjältä. b) olen omaksunut ranskalaisen “bitch resting facen”, eli en hymyile vastaantulijoille (kuten tein Disneyllä työskennellessäni). Stereotypia ainakin Ranskassa on, että suomalaiset (naiset) hymyilevät ja nauravat paljon. Sen sijaan, venäläiset näyttävät yhtä tympeiltä kuin ranskalaiset. Haha, tiedäppä häntä.

10. Lyonilaiset meikkaavat superpaljon!! Ja pukeutuvat (mun mittapuulla) juhlamekkoihin arkenakin.

11. Kävelylenkeillä moikataan välillä tuntemattomia, ja harva se päivä, jos olen juoksulenkillä saa kuulla kannustavia “Bon courage!” -huudahduksia (suom. “Tsemppiä!”). Voihan toki olla, että näytän vaan niin säälittävän uupuneelta :D.

Hyvää viikkoa kaikille, pian nähdään :)

<3: Niina