Coucou de Montréal!!!

Vihdoin!! Tekee mieli tuulettaa: kampuksella kaikki kuvat latautuivat silmänräpäyksessä. Tästä lähin otan läppärin mukaan noin kerran viikkoon, tai kuinka usein sitä tuleekaan päivitettyä, mukaan yliopistolle!

Nyt se on taas menoa! Kirjoittelen tällä kertaa toiselta puolelta maailmaa eli Kanadasta, Montréalista. Opiskelen siis tämän syksyn, neljä kuukautta ja neljä päivää Université de Montréalissa psykologiaa. Taas on kirjoitustauko venähtänyt vähän liian pitkäksi, onneks oon tehnyt muistiinpanoja mistä haluan kirjoittaa. (Lyoninppostauksista puuttuu vielä loppusilaus, se tekeytyy aikanaan, ehkä jo tänä viikonloppuna.)

28 tunnin matkustamisrumban jälkeen ekat kolme päivää ennen orientaatioviikon alkua vierähtivät nukkumisen, syömisen, lenkkeilyn sekä asuinalueen tutkimisen merkeissä. Katselin kartalta aina kivan näköisen puiston, ja suunnistin sinne, ja siinä matkan varrella näki hyvin muuta kaupunkia. Aivan ihanaa aluetta tämä Mile-End!! Mun kämppäasiat hoituivat tosi näpsäkästi: Kanada-infossa tuutorini vinkkasi, että hänellä on Montréalissa ystävä, joka saattaa hakea kämppistä ensi syksylle, ja muutaman Facebookissa vaihdetun viestin jälkeen mut toivotettiin tervetulleeksi!

Täällä on ihanan lämmin myös öisin, välillä tosin tukahduttavan kuuma sää. 

KÄMPPÄESITTELY olkeepa hyvä: 

Voilà, tässä on meidän sisäänkäynti! Rakastan näitä kaksikerroksisia taloja, joissa on rappuset ulkona. Mile-End on täynnä tätä rakennustyyliä, ja talot ovat toinen toistaan kauniimpia. 

Etupihan terde.

Meidän aula. Täällä on ihanan avaraa ja valoisaa.

Rakastan tota tiiliseinää!!

Tiilenpäitä luetaan myös keittiössä. Mulle oli selkeetä Lyonin jälkeen, että haluan asua kimppakämpässä, enkä asuntolassa. Kuulin myös niin karuja kertomuksia UdeMin (Université de Montréalin) asuntoloista, että päätin jättää hakemuksen tekemättä.

Takapihan terde. Täällä oon syönyt kaikki mahdolliset ateriat.

Maisemia parvekkeelta. Porukalla on täällä ihania kattoterasseja, joissa hengaillaan paljon ainakin hyvällä säällä.

Welcome to my room!

Mua oli ekana iltana vastassa väliaikainen kämppis (joka lähti siis valitettavasti eilen) ja valmiiksi pedattu peti :). Tultiin tosi hyvin sen kanssa juttuun niin harmittaa, että heti piti sanoa hyvästit.

Sohvan, parisängyn plus patjojen ansiosta pystyn majoittamaan mun huoneeseen viisi ihmistä kerrallaan. Eli tervetuloa kaverit!! ;)

"Terveisiä Suomesta"-läksärilahja ja kortti kunniapaikalla :)

Mun ikkunasta näkymät eivät olekaan niin hohdokkaat kuin Lyonissa, mutta menettelee, ainakin on ikkuna! (Kavereille on täällä tarjottu mm. ikkunattomia 10 neliön huoneita :D)

Ja kylppäri. Ihanaa, että asuu nyt kunnon asunnossa, jossa on KAIKKI! Pesukone, astiat, petivaatteet, pyyhkeet, kaikki normaalit asiat.

1. PÄIVÄ:

Saavuin siis aamuyöllä 1-2h pintaan, ja menin aikalailla suoraan unten maille. Seuraavana aamuna lähdin ostamaan maankuuluja baageleita Fairmount Bagels'ista. Ne ovat kuulemma ainoita baageleita, joita lähetetään avaruuteen astronauteille, eli laatutavaraa. Jenkkityyliin odotin, että saisi valita rinkeinsä täytteen lukemattomista eri tavoin maustetuista cream cheeseistä, mutta pieneksi pettymyksekseni ja hämmästyksekseni kaikki tilasivat rinkulansa kuivaaltaan. Millä lie täyttävätkin ne kotonansa, jos millään? Mutta kysymällä selvisi, että baagelin saa halutessaan cream cheesellä ja/tai kinkulla. 

Fairmount Bagel. Täällä tapahtui ensikosketukseni Québecin aksenttiin.. Jouduin pyytämään myyjää toistamaan hinnan kertaalleen, mutta muuten mitä rinkelijonossa kuuntelin québecin kieltä, kuulosti ihan ymmärrettävältä.

Suunnistin baagelini ja kahden banaanin kanssa puistoon aamupalalle.

Kahdesta banaanista jäi syötäväksi vain yksi, sillä puistossa leikkivillä lapsilla oli menossa peli (jonka ainakin jokainen psykalainen tuntee fuksiaisista), jonka ideana oli pyytää tuntemattomilta vastaantulijoilta vaihtokauppaa vastaan jotain esinettä. Lopussa se lapsiporukka, kuka on onnistunut saamaan parhaan esineen, voittaa. Mulle tarjottiin talospaperin palaa, enkä halunnut pilata lasten leikkiä niin luovuin toisesta eväsbanaanistani :D.

Matkalla puistoon huomasin, että ainakin näille hoodeille erittäin tunnusomaisia ovat monenmoiset seinämaalaukset. Tässä muutamia:

Illalla suuntasin juoksu-kävelylenkille "vuorelle" eli Mont-Royalin kukkulalle. 56 km pururataa, ylämäkeä ja tasaista, aivan lenkkeilijän paratiisi! Puiston keskellä on järvi, ja puusto on vanhaa tosi korkeaa lehtipuuta. Ihana mesta, tänne tuun varmasti viikoittain lepuuttamaan hermoja ja treenaamaan.

Tämän enempää pilvenpiirtäjiä en ole vielä nähnyt, olen pyörinyt koko ajan oman asuinalueen, kukkulan ja yliopiston väliä. 

Mont-Royalin "vuori".

2. PÄIVÄ:

Lähdin aamusta ostamaan adapteria, koska en ollut muistanut pakata sitä Suomesta mukaan.. Sitten teinkin lähestulkoon koko loppupäivän kurssivalintoja. Voi sanoa, että pää kuumeni siinä touhussa, mutta sain loppujen lopuksi tiivistettyä vaihtoehtoni seitsemään psykan kurssiin, joista valitsen loppujen lopuksi neljä. Täällä kursseista saa aina kolme opintopistettä, joka vastaa Suomessa kuutta opintopistettä. Teen minimimääränopintoja, joka on 24 op. En uskalla ottaa enempää kursseja, vaikka kiinnostavia löytyisi, sillä ne ovat supertyöläitä!!! Jokaisessa kurssissa on vähintään väli- lopputentti, lisäksi saattaa olla kirjallisia töitä viikoittain, esitelmä ja kaikilla kursseilla edellytetään aktiivista osallistumista luennoilla. 

Ihania taloja! Talo-kuvia luvassa lisää ehkä jopa kyllästymiseen asti :D

Toisena iltana otin juoksulenkillä kompassiini Park de la Fontainen.

Kanadalaiset tykkäävät viettää juhlia (salakuvasin yhdet, heillä oli ilmapallot ja kaikki koristeet pöytäliinoista alkaen) ja pitää piknikkejä puistoissa. Jokaisessa puistossa, jonka olen nähnyt, on paljon piknikpöytiä ja jättimäisiä oravia. 

Tässä nyt se Fontaine eli suihkulähde.

Oon nähnyt upeita auringonlaskuja joka ilta!

After jogging.

3. PÄIVÄ:

Sunnuntaina lähdin hyvin spontaanisti kämppikseni kanssa puistojoogaan. Ensin kieltäydyin kohteliaasti kutsusta, koska olin juuri herännyt ja alkamassa tutkimaan koneella orientaatioviikon ohjelmaa. Sitten ajattelin, että hell yeah, mä oon vaihdossa ja sitten ei tartte mennä iltalenkille, kun jumppaa heti aamusta. Muutettua mieleni otin pikaspurtin puistoon, jossa englannin ja québecin sekoituksella meitä ohjeistettiin mm. alaspäinkatsovaan koiraan ja aurinkotervehdykseen. Olipas ihanan rentouttava kokemus! Keskellä kaupungin vilskettä, pienessä puistikossa meitä joogaili ja pyllisteli parikymmentä tyyppiä.

Siinä vaihdettiin bisous jooga-opettajan kanssa tunnin jälkeen.

Joogailun jälkeen jatkoin päivääni hippiteemalla eli suuntasin askeleeni Provigoon, supermarkettiin, jonka bongasin eilen. Tämä on vegaani ja luomuhippeilijän PARATIISI, franchement, en oo eläessäni nähnyt noin montaa erilaatua hummusta. Tofujakin löytyi vaikka mihin lähtöön, sekä makeaa, että suolaista tofua.

Kämppis tiesi kertoa, että tälläinen luomu/vegaaniNirvana on vain tämän meidän alueen erikoisuutta. Muualla ei kaupoista löydy niin helpolla vegejuttuja. Mutta napakymppi siis asuinalue myös tältä kannalta!

Valmistin ihanaa "Tofu scrumblea" eli "tofu-kokkelia" pannulla. Käytännössä murustetaan tofu, lisätään kauramaitoa, mausteita ja vihanneksia. Hyvä lounas, aamupala ja noh mulla laiskuuttani myös päivällinen. Täällä tuskin tulee varsinaisia "oikeita" reseptejä kokkailtua. Mun linja on varmaan jatkossakin tofua, papuja tms. ja niin **tusti vihanneksia :D

Pardella nautittiin tämäkin ateria.

Ja jälkkäri :)

4. PÄIVÄ:

IIIIK orientaatioviikko alkoi = NÄÄN IHMISIÄ ja PUHUN niille! Kolme päivää meni aikalailla itsekseen pyöriskellessä, koska mun kämppiksistä toinen on matkoilla ja toinen käy töissä, niin luonnollisesti aika vähän oltiin kontaktissa. Aloin jo odottamaan kympillä että näkee ja tutustuu kunnolla johokin elolliseen olentoon. Samalla jännitti ihan pirusti, että saanko kavereita ja miten niitä voi saada?? Orientaatioviikot on UdeMilla aamusta iltaan saakka täynnä aktiviteetteja, mutta kukin valitsee mihin osallistuu, eikä ole sellaista pakkoryhmäytymistä niinkuin Lyonissa PRUNE-kurssilla.

Koulumatkalla bongailin rikkaiden taloja kiivetessäni Mont-Royalin toista syrjää. Aivan mielettömän kauniita taloja!! Mun asuinalue on jännästi boheemin, vähän hipahtavan kaupungin osan ja ökykalliiden talojen ja putiikkien välissä.

Tässä sitä venaillaan ekan infon alkamista. Meni aika paljon infoa ohi, koska infon pitäjä puhui supernopeasti ja erittäin vahvalla aksentilla. Onneksi täällä, toisin kuin Ranskassa, ymmärretään Power Pointien päälle, niin mitään olellista ei jäänyt tajuamatta.

Pub FAÉCUM, eli aukio yliopistorakennusten keskellä, jossa aina sattuu ja tapahtuu ja jossa myydään VEGAANISIA hamppareita!! En ollut uskoa silmiäni. Lisäksi pelataan lenttistä, DJ soittaa musaa ja myydään OLUTTA. Siis yliopistolla :D! Cool..?!!

Purilais- ja olutkoju. Tässä istuskeltiin mun ensimmäisen kaverini kanssa lounastauolla. Päätin alkuinfossa, että pakko alkaa tekemään niitä kavereita samantien, koska orientaatioviikon ohjelma on niin pirstaleinen ja runsas, että muuten käy niin, että kulkee kaikkialle yksin, ja omistaa kohta vaan naamatuttuja. 

Psykan laitos. Kampus-kierroksella opas sanoi, että se psykanlaitos on sitten vähän sellainen ghetto. Jaa jaa.. No niinhän se oli, tuli elävästi mieleen Lyonin rakkahin Bronin kampus. Vaikka onhan tämä ulkoapäin ihan mukiinmenevä.

Ghetton, eli laitokseni vieressä on kuitenkin yliopiston sporttitilat, mikä on super hyvä juttu! Koko kampuksen päästä päähän kävelee joku 20 min, niin kävi mukava tuuri, että oma laitos ja sporttitilat ovat vieretysten. Opiskelijakortin saatuani pääsee ilmatteeksi ainakin uimaan ja pelaamaan joitain maila- ja pallopelejä. Kuntosali yms. maksaa 45 dollaria vuodelta/kaudelta (en muista kummin), mutta hyvin kohtuuhintainen anyways. 

Opiskelijoille on kivoja näköalapiknikpaikkoja kampuksella. Koko kampus on siis kukkulan päällä, ja on kauttaltaan mukavat maisemat kaupunkiin.

Eka orientaatiopäivä päättyi Côté-de-Neigen baariin, jossa pysyteltiin enimmäkseen vesi- ja nacholinjalla, yritettiin opetella miten tipataan tarjoilijoita oikein, ja kuunneltiin ihmeissään montrealilaisten fuksimenoja, eli uusien opiskelijoiden juhlintaa. He käytännössä huusivat KOKO AJAN. Siis aivan KOKO AJAN eriaisia "A niinkuin Alkoholi" -tyyppisiä cheerleadermäisiä huutoja. Ohjelmassa oli mun nähdäkseni juomista, hassusti pukeutumista, leikkejä ja HUUTOA. Ja siis baarin puoella vaan sitä huutoa. Suomessa ei ikinä saisi pitää tollaista melua baarissa, mutta tuolla tuli fuksiryhmä toisensa jälkeen huutamaan ja täyttämään kyseisen kuppilan. 

Kotimatkalla taas lisää kauniita taloja.

5. PÄIVÄ: 

Québecin historiaa, piknik ja illalla québeciläisen Xavie Dolanin elokuva J'ai tué ma mère (Tapoin äitini).Olin kotona vasta 22h ja aivan reporanka. Kaikki kaverit täällä on natiiveja ranskanpuhujia, mikä on mun kielitaidolle ihan ykkösjuttu, mutta myös tosi raskasta välillä. Siis olla se ainoa, joka ei ymmärrä läppää, joka puhuu hitaasti, ja jolle pitää selittää uusiksi asioita. Mutta pääasiassa pärjään kielen kanssa aika hyvin. Väsyttää vaan aina päivän päätteeksi.

Meille on muotoutunut pieni kaveriporukka: Minä ja kolme sveitsiläistä (Sveitsin ranskankieliseltä puolelta kaikki) ja vaihtelevasti joitain ranskalaisia tyyppejä siinä kyljessä. Vaihtareista suurin osa täällä on frankofoneja ja nimenomaan ranskalaisia (4/5 muistaakseni.. voi olla et oon ihan väärässä, mutta mieletön määrä silti). Lyon oli siitä paljon helpompi kohde, kun pääsi haastamaan ranskaa etupäässä muiden epänatiivien kanssa. Ts.. Lyon oli hyvää lämmittelyä, mutta now we're really talking French.

Ennen illan leffaa mentiin lämmittelemään kaverin UdeMin asuntolan olkkariin. Tässä ihan piruuttani laitan kuvan asuntolan keittiöstä, joka ei todellakaan ole paha!! Pas mal! Aika reilusti modernimpi kuin mun kämpillä ja aika hemmetisti edistyksekkäämpi kuin Lyonin Allixin asuntolassa. (Sori jatkuva Lyon - Montréal -vertailu, mutta niin se vaan on ainakin vielä, että päässäni vertaan monta asiaa miten oli Ranskassa, ja miten on nyt täällä). Osa asuntoloista on siis enemmän kuin hyviä, mutta osa on kuulemma ihan kamalia.

Postauksen vika kuva on UdeMin leffasalista, joka ei ole mikä tahansa audis piirtoheittimellä, vaan ihan oikea elokuvasali!!! Siis yliopiston sisällä, aika mageeta. Pidin leffasta ja ymmärsin ylpeydekseni suurimman osan Québecin aksentista huolimatta! Dolanilla on aika omintakeinen tyyli tehdä leffoja, joka ei varmasti miellytä kaikkia, mutta tätä leffaa suosittelen!

5. PÄIVÄ:

Tästä päivästä ei ole vielä yhtään kuvaa koneella, mutta lyhyesti: Aamulla blogin kuvien muokkausta, skypetystä ja ruuanlaittoa. Iltapäivällä oppitunti Québecin kielestä (puhekielisiä ilmauksia, kirosanoja ja vertailua Ranskan ranskaan), sitten lauta- ja seurapelejä (pelasin Le Village -peliä ranskaksi, eli oiskohan tää ihmissusi suomeksi? Kuitenkin pitää arvata kuka on tappanut kyläläisiä, ollaan silmät kiinni jne.) Olin IHAN pihalla aluksi, koska en ymmärtänyt pelinsääntöjen selostusta ranskaksi, mutta pikkuhiljaa sain juonesta kiinni.  Sitten olikin Xavier Dolanin toisen elokuvan vuoro eli Les amours imaginaires, joka oli suoraan sanottuna tosi outo, ja vähän raskas katsoa. Enkä tällä kertaa ymmärtänyt edes puolia leffasta! Aksentti oli niin vahva, ja juoni paljon epäselkeämpi kuin eilisessä leffassa. Mutta ihan hauska kokemus! Sitten kävelin taas perinteisesti 30-45 min matkan kotiin. En ole käyttänyt vielä yhtään julkisia, mutta huomenna tulee eka metromatka, kun lähdetään kaupunkikierrokselle. 

Pahoittelut, että postaus on näinkin pitkä ja vähän ala-aste -tyyliin kirjoitettu ("Ja sitten, ja sitten.."). Puolustuksekseni (Le Village -pelin tyyliin) sanon kuitenkin, että kello on paljon, melkein puoliyö, mulla oli vaan vähän aikaa kirjoittaa tätä postausta ja oon edelleen kahvipärinöissä, koska join ekan kahvikupin koko Kanadassa oleskeluaikanani tänään luennolla. Oon kofeiinille tosi herkkä ja tuli ahneuksissa juotua vähän liikaa ja liian myöhään, eli voi olla että unet tänä yönä joka tapauksessa kärsii..

Jatkossa kerron tarkemmin kaikesta, ja fiilistelen enemmän. Mutta nyt, hyvää yötä, bonne nuit, ja kuten québeciläinen ehkä sanoisi: en masse de bisous (beaucoup de bisous = paljon suukkoja)!

<3: Niina